Loppuvuoden kuulumiset

Kiitos paljon tsempeistä edelliseen postaukseen liittyen! Asuntokauppojen osalta tarjoukseni on hyväksytty, eli minä ja lapset saamme uuden ihanan kodin helmikuun alussa. Olo on todella innostunut, mutta samalla epävarma - tuliko tehtyä erittäin järkevä vai erittäin tyhmä päätös? Minä luotan että järkevä päätös, vaikka asunnon ostoon liittyy riskitekijöitä yleisen taloustilanteen vuoksi. Mutta se ei pelaa joka pelkää ja minä olen päättänyt pelata!

Lukemiset sitten...hmm...Eilen kaivoin jopa kemian ja fyssan kirjat esille ja hieman selailin niitä sekä vanhoja kemian yo-kokeita. Orgaaninen kemia on minun kompastuskivi, siihen tarvitsee käyttää selkeästi eniten aikaa kemian osalta. En ole vielä tähän päivään mennessä saanut päähäni tarttumaan asioita funktionaalisten ryhmien osalta riittävästi. Onko teillä antaa suosituksia mistä orgaanista kemiaa kannattaa opiskella netistä? Opetustv:tä ja Khan Academyä olen käyttänyt. Onko muita hyviä sviuja?

Mutta nyt töiden pariin. Hyvää loppuvuotta ja vuodenvauihdetta kaikille lukijoille!!

Isoja juttuja...

Pitkän hiljaiselon jälkeen väliaikaraportin vuoro. Lukemiset edelleen ihan yhtä jäässä kuin edellisessä postauksessa, mutta selitykset lukemattomuudelle ovat hyvät. Olen maininnut blogissa aiemmin, että yritän saada elämän palikat oikeaan järjestykseen ja se projekti on vienyt aikaa ja energiaa. Palikat edelleen hakevat hieman itseään, mutta hyvällä mallilla mennään.

Henkilökohtaisessa elämässä on tapahtunut paljon viimeisen puolen vuoden aikana. Mukaan mahtuu asumusero, äidin sairastuminen ja oma uupuminen töissä. Työasiat ovat nyt paremmalla mallilla uuden työnkuvan myötä ja äidin lääkitykset sairauden hoidossa on saatu kohdalleen. Asumuseron osalta mennään siinä, että tein tänään ostotarjouksen ikiomasta asunnosta. Apuva! Syksyn olen asunut vuokralla. Paljon on siis tapahtunut ja paljon tulee vielä tapahtumaan.

Lukemiset jäissä

Heh, eipä ole paljon päivitettävää blogiin mutta yritän jotain raapustaa. Lukemiset olleet jäissä nyt useamman viikon. Uusi työ ja haastavat ajat henkilökohtaisessa elämässä ovat vieneet ajatukset ja energiaa ei tunnu nyt iltaisin riittävän laskemiseen eikä lukemiseen. Tämä kierre pitäisi saada nopeasti poikki, ettei aikaa mene hukkaan. Mutta tilanne on todellakin haastava...

Hammaslääkis tuntuu edelleen hyvältä ajatukselta, mutta pientä epävarmuutta vielä on ilmassa...Uskon että ajatukset kirkastuvat viimeistään yliopistohaun auetessa. Päätös yleisen ja hammaslääkiksen välillä ei ole helppo, olen yrittänyt miettiä asiaa työn tekemisen kautta käytännönläheisesti. Suupatologia tuntuu kiinnostavimmalta erikoisalalta hampaan puolella, ainakin paperilta luettuna.

Mutta nyt pitäisi saada kotiasiat jotenkin järjestykseen, että saisin lukurauhan ja riittävästi aivokapasiteettia tiedon sisäistämiseen. Duunit lähtee kyllä pyörimään.

Ylioppilaskirjoitukset keväällä 2015

Tänään kävin ilmoittautumassa kevään 2015 yo-kirjoituksiin. Kirjoitan paikallisessa aikuislukiossa, jonka päivälinjalta kirjoitin vuonna 1995 ylioppilaaksi (jessus, pian 20 vuotta sitten!). Ilmoittauduin kolmeen kokeeseen: englanti A, fyssa ja kemia. Euroja sai laittaa tiskiin 98 kappaletta. Yksi ongelma voi tulla vielä eteen ennen kirjoituksia, sillä en muista uusinko reaaliin 1995 syksyllä. Näin saattoi käydä, mutta asia sitten selviää kun aikuislukio lähettää ilmoittautumiset eteenpäin. Jos en fyssaa ja kemiaa pääse kirjoittamaan, jää myös englanti todennäköisesti väliin. 

Valmennuskurssipohdintaa

Viime keväänä olin Kandiakatemian kandikurssilla Helsingissä ja kokemukset oli ihan hyvät. Kurssin aluksi olin aivan pihalla, koska asiaa tuli niin nopealla tahdilla ja kandikurssi alkoi kesken pidempää lääkärikurssia. Eli kandikurssilaiset hyppäsivät kesken opetuksen mukaan. Tällä kertaa ajattelin etten kurssille mene, koska pääsen takuuna mukaan Kandiakatemian virtuaalikurssille.

Olen kuitenkin käynyt selailemassa muiden kurssijärjestäjien kursseja ja Valmennuskeskuksen "Takuu maaliskuu ilta (Hki)"-kurssi on alkanut kiinnostamaan. Kurssille osallistuminen vaatii taas ison nipun rahaa ja vielä enemmän aikaa. Töissä käynti, perheestä vastaaminen ja valmennuskurssilla käynti on aikamoinen haaste, enkä vielä ole varma onko minulla riittävästi paukkuja koko kakun hoitamiseen. Onneksi päätöstä ei vielä tarvitse tehdä.

Hohhoijaa...

Miten voi olla työmotivaatio näin alhainen? Ihan hävettää käydä duunissa, kun päässä pyörii vaan opintohaaveet ja -ajatukset. Minulla ei ole mitään mielenkiintoa kehittää omaa uutta duunia tai tartttua asioihin rivakasti sillä tyylillä joka minulla on aiemmin ollut. Ala ei sinänsä töki, vaan työympäristö ja organisaatio. Kai mulla on joku neljänkympin kriisi menossa...

Töihin pitkästä aikaa

Elämä on ollut aika haastavaa koko tämän vuoden, erityisesti kesän ja syksyn. Haasteita on aiheutunut niin työ- kuin privaattielämästä. Tänään palasin töihin useamman viikon sairausloman jälkeen ja töissä odotti uudet hommat; eli työnkuva meni uusiksi saikun aikana. Sairauslomalle jäin väsymyksen ja fyysisten stressioireiden takia. Kumma juttu, mutta lääkiksen pääsykokeisiin harjoittelu piristää posiivisesti ja tuo lisää virtaa :)

Tsemppiä kaikille lukemisen aloitukseen. Töitä on meillä kaikilla paljon!

Pakko!!

Aivan järkyttävä pakkomielle iskenyt lääkishaun suhteen. MUN ON PAKKO PÄÄSTÄ KEVÄÄLLÄ SISÄÄN! En halua enää yhtään odottaa opiskelun alkamista ja uuden elämän tuulia. Epätoivo tulee varmasti jossain vaiheessa koko projektin osalta, mutta nyt on positiivinen fiilis haun suhteen.

Olen kovasti pohtinut hampaalle hakemista sitten viime postauksen. Mielelläni kuulisin kommentteja asiasta, jos jollain on jokin mielipide asiasta. Varsinkin jo lääkiksessä olevien mielipiteet kiinnostaa kovin. Oulun kandikiintiö tulee 95% varmuudella olemaan hakukohteeni ensi keväänä taas. Ensi viikolla pitää käydä ilmoittautumassa kevään yo-kirjoituksiin, aion kirjoittaa enkun, fyssan ja kemian.

Eipä tässä tämän kummempaa nyt ole. Ajatukset pyörii tiukasti haussa - palkkatöitäkin pitäisi ehkä myös hieman ajatella....

Hampaalle? Täh?

Koin eilen ahaa-elämyksen kirjastossa istuessa ja laskiessa. Miksi en sittenkään hakisi hampaalle kandikiintiössä? Ilta sitten menikin hammaslääkärin ammattia tutkien ja opintokokonaisuuksia ihmetellen.

Hampaalle sisäänpääsy kandikiintiössä todellakin mahdollista,  sillä kovin pitkään en halua vain yrittää ja yrittää...

Älyvuodon keskusteoissa oli seuraavia perusteluja kysymykseen 'miksi hampaalle':

+ paremmat työajat (eli pitkälti virka-ajalla mennään)

+ ei päivystyksiä, jos ei itse halua

+ lyhyempi koulutus

+ parempi palkka (viimeistään silloin, jos ei lasketa yöpäivystyksiä mukaan, joita on yleisellä enemmän) privaatin puolella palkat jo "älyttömiä", jos esim protetiikkaa tekee...

+ mukavat erikoistumisvaihtoehdot: protetiikka, leukakirurgia etc.

+ paljon toimenpiteitä - vähemmän arvailua

+ yksityinen sektori voimissaan

+ paljon erilaista ja uutta tekniikkaa

- vähempi erikoistumisvaihtoehtoja

- osa yleilääkäreistä ei arvosta hammaslääkäreitä vuoden lyhyemmän koulutuksen takia?!?!

- Vielä luullaan, että hammaslääkäri hoitaa vain hampaita (asiahan ei näin ole vaa, kohteena on koko potilas ja erityisesti suun ja kasvojen alue)

Laskeminen alkuun

Eilen sain kaivettua laskimen naftaliinista ja aloitettua laskemisen. Kemialla lähdin liikkeelle ja erityisesti puskuriliuoslaskuilla. Startti viime kevääseen nähden on paljon helpompi, koska asiat vielä hyvin mielessä, Viime keväänä aloitin lukemisen vasta tammikuun alussa ja suurin osa asioista oli "uusia", koska kouluajoista niin kauan aikaa,

Joka päivä en todennäköisesti pysty lukemaan ja laskemaan, mutta niinä päivinä kun se on mahdollista pyrin käyttämään ajan ensisijaisesti laadukkaaseen laskemiseen. Arki on tällä hetkellä erittäin haasteellista, niin henkilökohtaisessa elämässä kuin töissä. Muutoksia on tapahtunut paljon viimeisten kuukausien aikana ja lisää tulee tapahtumaan.

Vielä en ole päättänyt minne haen. Oulussa olisi edelleen kandikiintiö tarjolla...

Uusi haku vai ei?

Kun syksy saapui - ainakin kalenterin mukaan - niin ajatukset alkoivat taas pyöriä lääkisasioissa. Kesällä olin vielä sitä mieltä, että en hae keväällä 2015 vaan keskityn muiden elämän osa-alueiden kuntoon laittoon. Mutta mutta... tänään kaivoin kirjat esille ja jospa huomenna alkaisin niitä taas silmäilemään. Laskurutiinin nosto riittävälle tasolle on se juttu, millä lääkikseen mennään sisään jos mennään. Rutiinia ei minulla ollut tarpeeksi kevään kokeessa. 

Lisäpisteitä hakuun on tarkoitus yrittää saada kevään yo-kokeista. Enkku, bilsa, kemia ja fyssa pitää käydä kirjoittamassa ja muu tulos ei kelpaa kuin laudatur :) Paljon työtä siis edessä! 

Hiljaisuutta...

Kesäloma alkoi, Välimeren reissu tehty lasten kanssa sekä saatu pääsykoetulokset. Kirje oli ohut, kuten arvata saattaa blogin hiljaisuudesta. Sisäänpääsystä jäi uupumaan liikaa pisteitä, odotin itse hieman parempaa tulosta. Mutta en ole superpettynyt. Nyt minulla on mahdollisuus laittaa muut elämän osa-alueet kuntoon ja miettiä syksyn aikana jaksanko ryhtyä koeurakkaan uudestaa vai en. 

Kesälomaa kohti

Kesän kohokohta, eli loma alkaa jussista. Lomaa minulla yhteensä kolme viikkoa putkeen ja sitten yksi viikko on jemmassa myöhempää varten. Lomasuunnittelmiin kuuluu matka Välimerelle lasten kanssa sekä tietty pääsykoetulosten jännittämistä. Kuopion tulokset tulee huomenna, joten mielenkiinnolla odotan kuulevani millaiseksi on pisterajat asettuneet. Omia koepisteitä en ole vieläkään arvioinut, enkä arvioi.

Elämämuutoksen tuulet siis puhaltaa monelta suunnalta, ei ainoastaan opintoajatuksien ja -suunnitelmien osalta. Mutta niistä lisää myöhemmin, kun tiedä miten lääkiksen haun kanssa käy.

Plan B

Kuten olen jo joskus aiemmin kirjoittanut, niin olen yrittänyt rakennella vaihtoehtoista suunnitelmaa jos en lääkikseen nyt pääse. Perus-maisteriopinnot yliopistossa (esim. biotekniikka) eivät ole kuitenkaan se vaihtoehto, vaan olen päätynyt selvittämään mahdollisuudet tekniikan tohtorin opintojen toteuttamisen osalta. Tänään sain aikaiseksi ottaa yhteyttä yliopistoon, josta valmistuin diplomi-insinööriksi. Olen pantannut yhteydenottoa jo pitkään, kun en oikein ole ollut varma että mitä pitäisi ja kannattaisi tehdä. Joten voin onnitella itseäni, että sain yhteydenoton aikaiseksi vihdoinkin!

Tietoa TkT-opinnoista:

• Opintojen kesto päätoimisesti toteutettuna neljä vuotta.
• Pääaineopintojen laajuus on 25-30 opintopistettä. Pääaineopintojen lisäksi tohtoriopintoihin sisältyy tutkimusalaa tukevat opinnot 10-15 op. Tohtoriopintojen minimilaajuus yhteensä 40 op (tekniikka).
• Väitöskirja tehdään pääaineopintojen alalta.

Asioiden edellä

Vaikka ei ole mitään syytä tässä vaiheessa pohtia käytännön järjestelyjä opiskelujen suhteen, niin väkisinkin ajatukset siirtyy siihen suuntaan. Omalla kohdalla sisäänpääsy Ouluun tarkoittaa isoa muutosta niin minun kuin lastenkin elämään. Ekat kaksi vuotta menisi melko pienellä päänsäryllä järjestelyjen suhteen, koska pystyisin hakemaan aikuiskoulutustukea ja viettämään paljon aikaa kotipaikkakunnalla "normaalissa" arjessa. Mutta mitä sitten, kun preklinikka suoritettu? Koulutustuki loppuu ja opintotuen saaminen toiseen korkea-asteen tutkintoon on todennäköisesti poissuljettu. Ja klinikkavaihe vaatii läsnäoloa opiskelupaikkakunnalla. Lääkärin sijaisuuksia ei voi vielä kolmannella vuodella tehdä, joten osa-aikaisia töitä löydettävä jostain muualta. Mutta mitä perhe sitten? Asuntolaina?

HUH HUH.

Onneksi motivaatio lääkisopintojen pariin pääsemisestä kova, kuten myös halu elämänmuutokseen. Helpolla ei asiat muutu, mutta ehkä muutos tuntuu sitten sitäkin paremmalta. Ja asioilla on tapana järjestyä!

Mutta ensin tietty pitää päästä sisään Ouluun, joten palataan näihin päänräjäyttäviin pohdintoihin 2.7. jälkeen jos on tarpeen.

Elämää kokeen jälkeen

Kokeen jälkeiset päivät menneet kovassa flunssassa, onneksi koepäivänä flunssa ei ollut vielä pahimmillaan. Edelleenkään en ole uskaltanut katsoa vastausanalyysejä; en halua pilata kokeen jälkeistä hyvää fiilistä. Eli minulla ei ole minkäänlaista raakapistearviota omasta suorituksestani enkä sellaista aio edes tehdä - ainakaan vielä vähään aikaan. Oulun kandikiintiöön on ollut hakijoita yhteensä hurjat 141 henkeä ja näistä kandikiintiössä valitaan sisään kymmenen henkeä. Osa kandikiintiöön hakeneista tullaan tietenkin valitsemaan jo yhteispiste- tai koekiintiössä, eli taistoa ei tarvitse käydä ihan niin isoa porukkamäärää vastaan. 

Paluu normaaliin elämään on vielä hieman kangerrellut. On aika vaikeaa päästää kirjoista irti, kun niitä tuli kuitenkin luettua viitisen kuukautta intensiivisesti. Eilen vaihdoin fykebi-kirjat romaaniin, joka kertoo Pohjois-Korean vankileiriltä paenneesta miehestä. Luen normaalisti tosi paljon kirjoja ja oli aika ihana tunne kun pääsi mukavan romaanin luvun pariin taas :)

Ohi on, mitäs nyt?

Kotona taas, Oulun keikka meni muuten ihan mukavasti mutta sain juuri koeaamuksi järkyttävän flunssan. Asiaa ei tietty auttanut yhtään se, että  nukuin koetta edeltävän yön tosi huonosti. Omenahotelli oli oikein hyvä, mutta ei vaan väsyttänyt. Kaikki asiat pyöri päässä ja mietin jopa kirjojen avaamista yöllä, mutta onneksi uni sitten tuli jossain vaiheessa. Aamulla oli herätys klo 6.30 ja yliopistolla olin ennen kahdeksaa, eli ehdin juomaan kahvit ja ihmettelemään menoa hetken aikaa. Porukkaa oli paljon liikkellä, koska yliopistolla oli samana päivänä lääkiksen kokeiden lisäksi myös DIA-kokeet. Saliin pääsin klo 8.40 ja sain ihan hyvän paikan edestä. Koe starttasi 9.05 ja ihmetys oli suuri kun en löytänyt paperikasasta aineistoa. WTF? Vähän jo alkoi naurattamaan, kun papereita selatessa tajusin mikä tulee olemaan tänä vuonna jumpan juoni (=pikalaskemista). Koe oli todella erilainen kuin viime vuonna: ei aineistoa ja useampi perustehtävä.

Ensimmäiset henkilöt poistuivat koesalista klo 10, lukumäärä oli noin viisi henkeä. Tosi moni oli kokeen aivan loppuun. Itse aloitin helpoilta näyttävistä fyssan tehtävistä, sitten bilsaa ja kemiaa yritin myös saada tehtyä. Monivalinnat jätin viimeiseksi, pisteitys oli taas tuttu eli vääristä vastauksista tuli miinusta. Aika loppui kesken kaikesta huolimatta; monivalinnat meni lotoksia ja muutamia tehtäviä en ehtinyt edes aloittamaan. Pääsääntöisesti tekemättömät oli kemiaa. Kokeen jälkeen fiilis oli hyvä ja on edelleen ihan hyvä. Vastausanalyysia en aio katsoa vähään aikaan, mutta se on varma että tämän vuoden pisterajat tulee olemaan tosi kovat. En usko että oma suoritukseni riittää sisään, mutta sen näkee sitten heinäkuussa. En lähde arvailemaan, ainakaan vielä.

Nyt on vähän hassu fiilis, kun ei tarvitse kaivaa kirjoja esiin. Kai tähän pian tottuu :) Miten teillä muilla meni, jotka olitte tänään kokeessa? Entä miltä on koe näyttänyt teistä, jotka olette jo sisällä?

Viime hetken juttuja

No nyt on hankittu rannekello, jotta ei tarvi jännittää näenkö koesalin kellon. Ihan nätti kello vuoden takuulla, hintaa huimat 24 €.

Tänään vielä pakko yrittää laskea muutama lasku, olen niin vähän päässyt (lue: jaksanut) laskemaan. Huomenna junassa on sitten monta tuntia aikaa tehokkaaseen viime hetken kertailuun. 

Vähän alkaa jo jännittämään, mutta toisaalta harmittaa kun koe jo nyt ja valmistautumisen osalta en voi tosiaankaan olla tyytyväinen. Tiistaina sitten yritän löytää oikean tien Oulun keskustasta Yliopiston kampukselle, paikallisbussin kyydissä. Salina minulla L1.

Nyt lapset unille, reissukamojen pakkaus ja kalkulaattori esiin!

Miksi minusta tulee lääkäri-haaste

Miksi minusta (toivottavasti!) tulee lääkäri?

Suomalaisten lääkisopiskelijoiden/lääkikseen hakijoiden todelliset motiivit uhkaavat paljastua! Tohtori Krabola heitti haasteen, ja minäpä aion nyt vastata siihen! Kysymys tulikin jo otsikossa esiin, eli miksi (ihmeessä) haluan isona olla lääkäri? Alla ovat vaihtoehdot (1-10), joista valitsen omaan päähän sopivalta kuulostavat ja perustelen ne. (hyvä aloitusteksti kopioitu täältä)

Miksi minusta tuli/tulee lääkäri?

1) Haluan vilpittömästi auttaa sairaita.

2) Koska olen Jumalasta seuraavana.

3) Tämä on kutsumusammatti.

4) Tässä ammatissa saa rahaa ja naisia/miehiä.

5) En keksinyt muutakaan.

6) Haluan antaa panokseni lääketieteen hyväksi ja ehkä edistää tulevaisuudessa tiedettä löytämään 
parannuskeinoja sairauksiin.

7) Äiti käski.

8) Aivoni tarvitsevat haasteita. Minusta ei olisi tehtaaseen liukuhihnatöihin.

9) Haluan Nobel-palkinnon. 

10) Ammatti siinä kuin muutkin.

Ja omat vastaukseni lyhyin perusteluin:

1) Haluan vilpittömästi auttaa sairaita

Kyllä, tämä on erittäin selvä asia. Todella vaikeaa perustella syvemmin miksi, mutta olen ollut 
aina avulias ja empaattinen. Haluan myös olla Se Hyvä Lääkäri, joka kuuntelee ja keskustelee 
potilaan kanssa sekä pyrkii tarjoamaan kaiken mahdollinen avun. Nykyisessä insinöörityössä
ei pääse kokemaan niitä työn merkityksellisyyden hetkiä samalla lailla, kuin kuvittelen lääkärinä pääsevan. 

6) Haluan antaa panokseni lääketieteen hyväksi ja ehkä edistää tulevaisuudessa tiedettä löytämään 
parannuskeinoja sairauksiin.

Ilman muuta! Lääketiede ja ihminen kokonaisuudessaan on äärimmäisen kiehtova asia ja voisin
ajatella itseni tekemässä tutkijalääkärin tehtäviä. 

8) Aivoni tarvitsevat haasteita. Minusta ei olisi tehtaaseen liukuhihnatöihin.

Jep, päivän selvä asia. 

10) Ammatti siinä kuin muutkin.

Näinhän se on. Lääkärin ammatti on yhtä kaukana glooriasta kuin insinöörin ammatti. Tai opettajan. 

Aikataulut uusiksi

Minun piti jo sunnuntaina lentää Ouluun, mutta jouduin siirtämään lähdön maanantaille ja junakyytiin. Töissä tosiaan niin järjetön härdelli. Junassa on sitten hyvin aikaa vielä silmäillä asioita läpi :) Viime viikon lukemiset menneet ihan päin seiniä, kuten olen jo moneen otteeseen maininnut. Ärsyttää ja harmittaa!

Jos (ja kun...) ei tänä vuonna sisäänpääsy onnistu, niin ensi vuodeksi niin todella paremmat lomasuunnitelmat lukemista tekemään ja toteutan ne myös.

Tsemppiä kaikille viime päiviin! Oma itseluottamus aika huonossa hapessa nyt, mutta niillä mennään mihin aika aika ja mahdollisuudet riittäneet.

Missä hiton välissä ehtii lukemaan?

Taas työreissulla ja valitus lukemisten vähyydestä jatkuu. Viimeiset viikon olleet duunissa ihan älytöntä härdelliä ja oma energia on tosiaan mennyt työasioihin.

Tarkoitus oli lähteä Ouluun jo suununtaina, mutta saattaa olla että joudun siirtämään menoa vasta maanantaille. Puuh....

Aika loppuu kesken!

Tänään oli simuloidun kokeen palautus ja koe meni hitusen paremmin kuin edellinen. Mutta fakta on valitettavasti se, että minulta loppuu aika kesken riittäävän laskurutiinen hankkimiseen. Bilsa on ihan hyvällä mallilla, mutta laskeminen vie liikaa aikaa ja osa laskuista simuloidussa veti ohi mun oppimäärän.

Nyt alan vääntämään 2012 koetta. Vähän kyllä väsyttäisin, mutta ei auta. Viikko vielä...

Heh heh...

...ihan naurattaa, kun näin sunnuntaisen simuloidun kokeen vastausanalyysin. Ei taida paljoakaan pisteitä tippua, aika kujalla ollaan. Ei hel*etti, miksi edes yritän...

Ei mene kuin elokuvissa

Se siitä lomasta, eli töissä ollaan taas kiireellisten asioiden takia. Ei hyvä, ei ollenkaan. Mutta näillä mennään valitettavasti. Takki on aika tyhjä kaikesta kiireestä ja laskeminen tökkii ja vahvasti. Ei vaan ole aikaa eikä energiaa. Mutta, en luovuta!!

Toinen simuloitu koe tehty

Tänään kävin äitienpäivän kunniaksi raapaisemassa viiden tunnin istunnon simuloidun kokeen parissa. Koko aika meni erittäin vauhdilla, mutta vastasin kaikkiin kysymyksiin jotain. Eli ajankäyttö sinänsä onnistui paljon paremmin, kuin ensimmäisessä simuloidussa. Osa vastauksista jäi tietty ihan räpellykseksi, mutta ehdin kuitenkin lukemaan tehtävät ja hieman miettimään. Kemia oli jälleen se aihealue, mikä meni täysin pieleen. En vaan pääse laskuissa oikella tapaa alkuun, vaatii ehdottomasti tiukkaa laskuharjoittelua! Bilsan kysymykset olivat ihan mukavia, vaikken kaikkea osannutkaan. Ihan hyvä fiilis jäi ja tavoite saavutettiin, eli ajankäyttö paremmin haltuun. Pisteistä en arvaile vielä mitään.

Tulevan viikon lomailen ja lasken. Ajatus on laskea päivällä ja sitten lukea bilsaa illalla kun lapset nukkuu. Valmennuskurssia riittää myös joka illalle, eli aika täyteläinen fykebi-viikko tulossa :) 

Motivaatio palannut

Huh, onneksi motivaatio ja hyvä hakufiilis on palannut. Ihan ihmetyttää, miten voi ajatukset välillä mennä ihan vääriä raiteita muutaman päivän ja sitten taas kirkastuu. Aikaa ei tosiaan ole enää paljoa ja tulevan viikon kesälomapätkä (lue: lukuloma) määrittelee aika lailla sen, kuinka hyvin tulen olemaan valmistautunut kokeeseen. Töissä on ollut ihan älytöntä härdelliä ja mun lomasuunnittelma on ollut uhattuna. Lomani aion kuitenkin pitää, tuskin firma kaatuu sillä aikaa...

Valmennuskurssilla alkaa huomisesta intensiivinen jakso, kun lähes joka päivälle on jotain seuraavan viikon aikana. Viimeinen simuloitu koe on nyt sunnuntaina ja odotan parempaa pistesaalista kuin ekasta kokeesta. Tuntuu tosi epärealistiselta, että kurssi loppumaisillaan ja pääsykoe nurkan takana.

Pääsykoetta edeltävälle illalle olen sopinut muutaman muun hakijan kanssa treffit. Tarkoitus olisi mennä syömään, mutta voi olla ettei ole oikein kellään nälkä :)

Motivaation puute, WHAT?

Jos on töissä ollut motivaatiopulaa, niin nyt se pirulainen on iskenyt vielä pääsykoelukemiseenkin. En tykkää! Onneksi ensi viikko on minulla töistä lomaa ja olen tehnyt luku- ja laskusuunnitelmaa sitä varten. Iltaisin lukeminen ja laskeminen ei ole innostanut ja olen ollut kaiken lisäksi tosi väsynyt töistä. Mutta edelleenkään en luovuta, vaikka laskuharjoituksia on tullut tehtyä todella paljon vähemmin kuin olisi pitänyt. Tänään valmennuskurssilla kuuntelin, että samankaltaista on havaittavissa muillakin. Ja kyseessä on paljon nuoremmat henkilöt jotka ovat keväällä vain lukeneet.

On vaan niin blääh-olo nyt. Ja jollain tapaa on kovin epäselvä olo tulevaisuudesta. Miten voikaan ihmisen mieliala liikkua näin laidasta laitaan? Seuraavassa jotain sekalaista ajatusten turbulenssia: onko minusta lääkäriksi...mitä jos opinnot eivät kiinnostakaan...miten jaksan ensi vuonna hakea kun ovet ei tänä vuonna aukene...kaikki muut osaa niin paljon paremmin eikä mulla ole mitään mahiksia...miten rahoitan perheen elämän jos opiskelen....

Nyt vedeän syvään henkeä ja muistutan itselleni, että haluan lääkikseen ja lääkäriksi. Ehkä viisainta mennä nyt nukkumaan ja jatkaa laskemista huomenna.

Ai niin, oletteko te muut miettineet millaiseksi lääkäriksi haluatte? Asiaa on aika hankala miettiä, kun ei alasta ole varsinaisesti mitään kokemusta. Itse luulisin kiinnostuvani esim. neurologiasta, hematologiasta tai perinnöllisyyslääketieteestä.

Ja nyt sinne unille.

Hyvää Wappua!

Mukavaa ja turvallista Wappua kaikille! Oma aaton juhlinta ei sisällä mitään normi-illasta poikkeavaa, mutta huomenna aamulla vietetään perinteistä vappuaamun brunssia ystäväperheen kanssa. Ja tietenkin brunssi nautitaan asianmukaisesti teekkarilakki päässä, varoen ettei tupsu ole pahasti ruokalautasella :)

Ajatuksia arjesta mahdollisena lääkisopiskelijana

Vaikka olenkin kovin pessimistinen oman sisäänpääsymahdollisuuteni suhteen, niin olen kuitenkin käynyt PSOAS:n sivuilla kurkkimassa millaisia asumisvaihtoehtoja Oulussa olisi. Myös VR:n aikatauluja olen selaillut sekä tutkaillut lentojen hintoja.

Arki opiskelijana muodostuisi sellaiseksi, että viikonloput viettäisin omassa kodissa perheen kanssa ja viikolla tarpeelliset päivät Oulussa. Reissaamista tulisi valtavasti, mutta matkustusaika on perheelliselle hyvää opiskeluaikaa. Ekana vuonna Oulun lukujärjestys kevyt läsnäolopakkoa vaativien kurssien osalta, mutta viimeistään klinikkavaiheessa pitäisi asumisjärjestelyjen olla pysyvämpiä.

Meidän perheellä omistusasunto Etelä-Suomessa ja asuntolainaan menee kiitettävästi kuussa rahaa. Tämän vuoksi opiskelukämpän pitää olla niin halpa kuin mahdollista. Alla kuva halvimmasta solukämpästä joka PSOAS:lta löytyy. Hieman eroaa nykyisestä asumismuodosta :) Mutta minulle on ihan sama millainen kämppä olisi, kunhan on lämmintä ja sängyssä sopiva patja!

Simuloidun kokeen tulos

Tänään oli valmennuskurssilla vuorossa viimeisimmän simuloidun kokeen palautus. Itselleni koe oli ensimmäinen, joten kovin ihmeellistä pistesaalista en odottanut. Yllätyin kuitenkin positiivisesti, koska en jäänyt peränpitäjäksi vaan lähelle kurssilaisten keskiarvotulosta. Parhaat pisteet olivat 65/135 ja oma tulos oli 27/135. Aika monta tehtävää jäi itseltäni vastaamatta ajan loppumisen takia, joten siksi olen ihan tyytyväinen. Seuraava simuloitu muistaakseni kahden viikon päästä ja koetaktiikka on silloin varmasti jo paremmin hallussa!

Puuh!

Töissä on taas niin "kivaa", että todellakin toivon että lääkiksen ovet aukeaisi ja pääsisin tekemään jotain muuta. Huomenna pääsee taas onneksi valmennuskurssille bilsan luennolle ja on viikonloppu! Ei tosiaankaan ole mukavaa, kun työ aiheuttaa negatiivisia fiiliksiä.

Ei mulla muuta...

Kesäloma sovittu :)

Pidän viikolla 20 ensimmäisen pätkän kesälomaa, mikä ei tosiaankaan tule olemaan lomaa vaan tiukkaa laskemista ja kertailua. Olen alkanut näkemään pääsykoeaiheisia unia, kuten varmasti moni muukin tosissaan sisään yrittävä. Lennän Ouluun jo sunnuntaina 25.5. ja ajattelin etten lue sitten enää mitään. Maanantaina käyn ehkä biotekniikan pääsykokeessa riisumassa pahimman koejännityksen pois sekä tsekkaamassa missä päin lääkiksen koesali on.

Jotenkin sitä toivoo, että koe olisi mahdollisimman pian. En meinaa kestää jännitystä mikä kokeeseen liittyy. Se on hieman jopa ahdistavaa, kun alkaa miettimään mitä kaikkea pitäisi vielä lukea ja harjoitella. Oma valmistautuminen on jatkunut samalla ilta/yö-lukemisen linjoilla, mutta onneksi parin viikon päästä sitten pääsen lukemaan jopa päivällä!

Sunnuntaina meillä on valmennuskurssilla simuloidun kokeen palautus. Kokeesta en odota kummoista pistesaalista, koska itselleni kokeessa oli tärkeintä nähdä miten oma ajankäyttö meni täysin pieleen ja mitä pitää tehdä toisin seuraavassa simuloidussa.

Ystävät reaalimaailmassa ovat kannustaneet minua pyrkimyksissäni ihanasti. Moni on tosin ihmetellyt sitä, että kuinka jaksan työpäivän päälle vielä lukea sekä käydä valmennuskurssilla. Jotenkin sitä ihminen vaan jaksaa, kun on mieluista tekemistä ja kyseessä on määräaikainen jakso. Kovin paljon enempää en tosin jaksaisi...

Loma-ajatuksia

Olen töissä pyöritellyt oman tiimini kesälomalistaa ja yrittänyt löytää sopivan rytmityksen tuurauskuvioiden onnistumisen varmistamiseksi. Itse ajattelin ensin pitää kesäloman heinäkuussa, mutta olenkin alkanut pohtimaan yhden viikon siirtoa toukokuun alkuun. En tajua, miksi en aiemmin ole asiaa miettinyt.... Yksi vapaa viikko töistä toisi kaivattua lisäaikaa lukemiseen ja laskemiseen. Töissä käydessä lukeminen keskittyy illan ja alkuyön tunteihin; tehokkuus ei tosiaankaan ole huipussa silloin. Varsinkaan jos on jotain ärsyttäviä laskuja menossa.

Valmennuskurssista on nyt taukoa ensi lauantaihin asti. Lapset arvostaa, kun äiti on viikolla hakemassa hoidosta.

Eipä tässä muuta kuin hyvää uuden viikon aloitusta kaikille, ihanaa kun on muutama lyhyt viikko kalenterissa! Ja suuri kiitos kannustavia kommentteja lähettäneille. Niillä on ISO merkitys!

Kannustusta kaivataan!

Nyt on sellainen viikko menossa, että tuntuu ihan tyhmältä yrittää opiskella pääsykokeeseen. Tyhmä tunne johtuu siitä, että luottamus omaan osaamiseen on aika vähäinen ja jäljellä oleva aika on rajallinen. Eli tsemppiä ja kannustusta nyt kaivattaisiin!

Ensimmäinen simuloitu koe alkaa pian

Pitäisi lähteä pikapuolin ensimmäistä simuloitua koetta kohden. Hirvittää ihan pirusti, koska en oikeasti osaa mitään. Tai siltä ainakin tuntuu. Laskeminen on jäänyt tosi vähälle tällä viikolla, ärsyttää ja harmittaa. 

Työssäkäyvä perheellinen opiskelee, osa 2

Eilen oli hyvä lukupäivä. Sain jopa fysiikkaa ja kemiaakin laskettua! Ehkä kuvasta löytyy selitys :)

Lapset siis touhusi useamman tunnin Hoplopissa ja minä luin samalla. Tehokasta!

Oulun hakijamäärät 2014

Älyvuodossa oli tietoa Oulun hakijamääristä:

• yleiselle on hakenut 1053 (viime vuonna 970) ja hampaalle 323 (viime vuonna 307)
• yleiselle hakijoiden lisäys 8.5% ja sisäänottomäärän lisäys (18%) -> hakijalisäys suhteessa sisäänottomäärän kasvuun pieni

Aika monella Älyvuodossa kirjoittelevalla Ouluun hakijalla oli pelko, että hakijamäärä räjähtää reippaasti ylöspäin sisäänottomäärän kasvun vuoksi. Mutta taitaa Oulu olla sen verran kaukana Etelä-Suomesta katsottuna, että se rajoittaa hakijamääriä. 

Työssäkäyvä perheellinen opiskelee

Terveisiä taas työreissusta. Näinkin voi opiskella, kun pitää käyttää kaikki mahdollinen aika lukemiseen. Kuvassa menossa laivaan pääsyn odotus satamassa sekä ruoansulatuksen kertaus.

Sekavia ajatuksia, osa N

Heh, pakko raportoida heti täällä blogissa, että valmennuskurssin fyssan tunti oli täysin tuttua juttua. Aiheena oli sähkömagnetismi ja se on ollut fysiikasta aina yksi lempiaiheista :) Fyssan luennon jälkeen aloin miettimään, että olenko ihan viisas kun haluan pois hommista joiden aihealueista oikeasti pidän. Mutta asia on niin, että en ole suinkaan hylkäämässä teknistä alaa ja insinööritieteitä. Vaan haluan oppia lisää mielenkiintoisia asioita. Ja nämä mielenkiintoiset asiat kuuluvat lääketieteeseen. En voi sanoa tehneeni väärää opiskeluvalintaa 19-vuotiaana. Nyt vaan on aika oppia lisää ja toteuttaa vuosia eläneet haaveet. 

Kesäaikaan

Tänään pääsin raahautumaan työpaikalle vasta kello kymmeneksi. Työpäivästä tulee lyhyt, koska auton keula pitää kääntää Helsinkiä kohti klo 15 aikaan - kemian ja fyssat luennot odottaa.

Kesäaikaan siirtyminen ei aamutorkulle sovi ollenkaan, olin aamulla ihan pihalla mikä päivä on. Vedätin heräämistä aivan liian pitkään ja sen seurauksena sitten lapset menivät hoitoon reippaasti myöhässä ja minä töihin hävettävän myöhään. Aamuisin väsyttää muutenkin tosi paljon, kun illat tulee kukuttua fykebin parissa.

Tähän kohtaan sopii erinomaisesti seuraava lainaus Junnun blogista:

"Sokka irti, mä luin päivin öin.  

Plärisin vaan kevään,

duunit laiminlöin."

Tältä todellakin tuntuu nyt. Töissä käydään vain pakosta ja aivokapasiteetti on varattuna lääkishaulle :)

Kahdeksan viikkoa kokeeseen

Ei mitään uutta tämän auringon alla. Valmennuskurssi menee eteenpäin ja sieltä on tullut hyvää selvyyttä itselle siitä, mitä asioita pitää opiskella paremmin. Tänään kurssilla tehtiin monivalintaharjoituksia bilsasta ja osa kysymyksistä meni hyvin ja tiesin heti vastauksen. Mutta osa meni täysin arvailuksi. Ne jutut jota olen kurssin luennolla ollut kuulemassa meni hyvin ja ne joita olin lukenut itse kirjasta, meni huonosti. Kertaamista vaatii hormonit ja ruoansulatus, hermosto ja aistit meni hyvin.

Yliopistohaku sulkeutuu tiistaina, joten kaikki kipin kapin kupongit täyttämään!

Viikolla olin taas työreissussa ja tiistaina pitää taas mennä. Jospa sitten menot rauhoittuisi, huoh.

Tosi-tv:tä

Eilen jäin telkkarin ääreen jumiin joskus puolenyön kieppeillä, kun ei enää kemian laskut luistaneet. Töllöstä tuli 112-sarja, jossa eilen näytettiin paljon ensihoitajien työtä. Yksi tapaus oli sellainen, jossa potilas oli elottomana kotonaan ensihoidon saatuessa ja henkilöä elvytettiin puolisen tuntia vaikka tulosta.

Sarjan katsominen aiheutti minulle selvästi ahdistusta ja elvytyksen näkeminen erityisesti. Olisi mielenkiintoista kuulla miten te jo lääkiksessä opiskelevat suhtauduttu kuolemaan ja vaikeisiin hoitopäätöksiin. Tämä aihealue on ymmärtääkseni hyvin tuttu ja tunteita nostattava monelle. Kuoleman kohtaaminen kun ei ole "tavalliselle pulliaiselle" arkipäivää.

Voiko tulla hyväksi lääkäriksi, jos kuoleman kohtaaminen ahdistaa? 

Huh huh, osa 2

Lauantaina valmennuskurssilla oli biologiaa. Tutor oli äärimmäisen hyvä ja oppi meni perille. Aihealueena oli hermosto ja asiat joita käsiteltiin, eivät löydy kokonaisuudessaan lukion oppikirjoista. Brocan ja Wernicken alueista ei ainakaan Bios-sarjassa ole mitään. Myös neuronien aktiopotentiaali käytiin läpi paljon syvällisemmin, kuin lukion kirjat kertoo. Todella mielenkiintoisia asioita, mutta huomasin että omat tiedot valovuosien päässä verrattuna osaan kurssilaisista. Ihmettelin itsekseni, että mitä kummaa muutama henkilö siellä kurssilla tekee, kun osaavat vastata kaikkiin tutorin kysymyksiin lukiota laajemmin tiedoin. Kuinka he eivät ole vielä päässeet sisään?? Pitääkö tosiaan kaikesta osata kaikki, että on mahdollisuuksia? APUVA.

Omat vahvuuteni kokeessa tulee olemaan aineisto sekä fysiikka. Kemia tulee olemaan selkein heikkous. Bilsa sijoittuu sitten puoliväliin.

Lisää valmennuskurssijuttuja

Tänään oli vain 1.5 tuntia kemiaa ja tahti oli ihan yhtä tiukka kuin eilen. Kurssin tutor on 2. vuoden lääkisopiskelija ja ilmeisen hullaantunut kemiasta. Käytiin läpi termokemiaa, siihen liittyviä helpohkoja harjoituksia. Jotta ei olisi mennyt liian yksinkertaiseksi, käytiin läpi myös kaksi tehtävää viime kevään pääsykokeesta. Tehtävä 10 sekä monivalintatehtävä 6 (Y). Titraustehtävä (se kutonen) meni osittain ihan yli hilseen, kun tutor vaan hihitteli omiaan edessä ja piti tehtävää tosi mielenkiintoisena ja helposti pääteltävänä. Onneksi en ollut ainoa joka hieman raapi päätään luennon jälkeen. Pitää vielä tänään katsoa ainakin se tehtävä 10 vastausanalyysistä läpi, kun siinäkin hypittiin välivaiheita. Ja titrauksen analyysi löytyy ainakin Valmennuskeskuksen sivuilta.

Yllätys yllätys, olen vanhin kurssilla kävijä. Mutta tosi mukavasti porukat siellä juttelee ja pitää vertaisenaan. 

Huh huh!

Ensimmäinen valmennuskurssi-ilta takana. Aika meni todella nopeasti asioita ihmetellessä, meitä oli vain neljä uutta opiskelijaa jo aiemmin aloittaneiden lisäksi. Ilta alkoi kemialla ja voin sanoa olevani hieman kauhuissani siitä tahdista millä asiaa käytiin läpi. Aiheena oli liukoisuuslaskut ja voin myöntää olleeni pihalla kuin lumiukko. Asia ei siis ollut mitenkään uutta, mutta se tahti jolla esimerkkitehtävät käytiin läpi... Fysiikan luennon aiheena oli sähkökenttä ja tahti oli rauhallisempi. Ei tullut samanlaista "apua mä en osaa mitään"-tunnetta. Tietty, aihealue hyvin tuttu.

Eli taisi käydä päinvastoin kuin arvailin, eli kemiassa tulee olemaan ne suurimmat haasteet ja fysiikka menee paremmin. Olen tietty lukenut korkeakoulussa fysiikka useamman kurssin, mutta kemiaa en yhtään. Eli kemiasta lähettiin aika pitkältä tyhjältä pöydältä kun kaikki 20 vuoden takaiset lukio-opinnot täysin unholassa.

Tänään olisi taas kemian tunti, mutta ei muuta. Vähän harmittaa lähteä Helsinkiin 1.5 tunnin takia (asun noin tunnin matkan päässä), mutta aion kyllä mennä. 

Back in business

Työreissu hoidettu ja nyt toivun aikaerosta sekä odottelen matkalle jäänyttä laukkua. Tänään alkaa valmennuskurssi ja ohjelmassa on kemiaa ja fysiikkaa. Kyseessä Kandiakatemian kandi-kurssi jossa hypätään lähiopetukseen mukaan niiden kanssa, jotka ovat aloittaneet lähiopiskelun jo tammikuussa. Kemiassa uskon olevani ihan hyvin kartalla, mutta fysiikkaa en ole vielä ehtinyt lukemaan kuin pari sivua. Voi olla siis aika tuskaista...

Viime viikon reissulukemiset meni ihan pieleen, ei vaan jaksanut avata kirjoja työpäivän jälkeen. Aikaeron ja intensiivisten työpäivien ansiosta uni maistui.

Huomaan että pieni paniikki alkaa iskemään ajan loppumisen takia. Lukeminen, perhe ja työt ovat aika haastava yhtälö. Mutta periksi en anna!

Terveisiä rapakon takaa!

Kohtalaisen pitkän matkustamisen jälkeen pääsin perille USA:han ja nyt sitten väsyttää mukavasti aikaeron vuoksi. Työmatkan kohteeni on itäisessä osassa maata, jossa aikaero on -6 tuntia Suomeen verrattuna. Ajatus oli lukea bilsaa matkalla, mutta en avannut kertaakaan kirjoja. Ei vaan tuntunut yhtään siltä... Mun lukeminen ollut aivan ala-arvoista viimeiset pari viikkoa. Halua olisi, mutta ei voimia. Onneksi valmennuskurssi alkaa maanantaina!

Tärkein blogissa kerrottava asia on, että päivitin yliopistohakuun hakukohteeksi Oulun.

Nyt takaisin töiden pariin, työpäivä vasta puolessa välissä.

Hotelli Oulusta varattu :)

Täräytin tilaten hotellin Oulusta 25.-27.5. Sen saa peruttua ilman kuluja, tarvittaessa. 26.5. olisi biotiteteiden ja sitten tiistaina 27.5. THE pääsykoe.

Tuleva viikko on mielenkiintoinen lukemisten osalta. Lähden duunimatkalle rapakon taakse ja vähän voi väsyttää koko viikon, aikaeron takia. Itse tietty toivon, että saisin lukutunteja hyvin alle kun ei ole velvollisuuksia perheen ja kotitöiden osalta. Työmatkan takia jää taas valmennuskurssin simuloitu koe väliin :/

Juupas eipäs

Miksi Oulun Yliopistossa pitää olla kandikiintiö lääkiksessä? Miksei se voisi olla jossain vähän lähempänä, kuten Tampereella? :)

Täytin hakupaperit jo Tampereelle, mutta nyt olen tosissasi alkanut miettiä Oulua. Sisäänpääsymahdollisuudet olisi todella paremmat kandikiintiössä, joka on tarkoitettu aiemmin vähintään jo kandin tutkinnon suorittaneille. Olen tutkinut juna- ja lentomatkojen hintoja, tutustunut Oulussa opiskelevan lukujärjestykseen ja läsnäolopakkoon ensimmäisenä vuonna sekä selvittänyt minkä hintainen olisi halvin solukämppä.

Perheelle puhuin asiasta eilen pikaisesti, täytyy jatkaa tänään keskustelua. MÄ HALUAN LÄÄKIKSEEN! NYT!

Yliopistohaku tehty!

Eilen aukesi Yliopistohaun sivut ja pitihän ne käydä heti täyttämässä. Laitoin kaksi vaihtoehtoa:

• Tampereen Yliopiston lääketieteellinen
• Helsingin Yliopiston maa- ja metsätieteellisen biotekniikka

Sitten vaan pääsykokeita odottamaan... Biotekniikan pääsykokeet ovat Helsingissä 26.5. ja lääkiksen kokeet Tampereella 27.5. Eli biotekniikan koe menee vähän kuin alkulämmittelynä lääkiksen kokeita varten.

Jännää!! Nyt vaan pitäisi saada suurempi vaihde silmään lukemisten osalta. Eilen illalla tein kemian harjoituksia tunnin verran, kunnes alkoi väsyttämään liikaa. Jos pitää aamulla mennä töihin, niin klo 24 on pakko olla unilla.

Hiljaiseloa

Viikko on vierähtänyt viimeisestä kirjoituksesta, ei ole oikein ollut mitään raportoitavaa. Ystävän menehtyminen on pyörinyt mielessä paljon ja sen myötä on tullut mietittyä omaa kuolevaisuutta. "Elä kuin viimeistä päivää"-sanonta on äärimmäisen osuva ja se pitäisi jaksaa muistaa arjessa. Koskaan ei tiedä, milloin elämä loppuu.

Pääsykoelukemiset jääneet vähälle, ei kertakaikkiaan ole saanut aikaiseksi ja on väsyttänyt töiden jälkeen ihan älyttömästi. Viikonlopun aikana sain onneksi taas aloiteltua lukemista. Valmennuskurssin lähipäivät alkaa kahden viikon päästä ja siihen mennessä pitäisi olla koko lukion oppimäärä kerrattuna bilsan, kemian ja fyssan osalta. Bilsa ja kemia on ihan hyvällä mallilla, mutta fyssaa en ole ehtinyt kertaamaan kuin muutama sivun.Onneksi valmennuskurssi alkaa, niin pääsee asioihin kiinni "oikeasti" ja näkee muita samassa tilanteessa olevia!

Motivaatiobuusti surullisten tapahtumien seurauksena

Tänään sain tiedon ystäväni menehtymisestä. Hän menehtyi t-AML:ään, eli akuuttiin myelooiseen leukemiaan, joka johtui aiemmasta sytostaattihoidosta (therapy-related AML). Hänellä oli hoito menossa, mutta hoidon aikana tuli paljon ongelmia (tulehduksia, ripulia, sydämen vajaatoimintaa). Ennuste piti olla kaikin puolin positiivinen haasteista huolimatta ja kantasoluluovuttajakin oli löytynyt. Mutta niin vain kävi, että jokin vei kunnon nopeasti alas ja seurasi melko odottamaton menehtyminen. Vielä ei ole tiedossa, miksi kunto lähti yhtäkkiä laskuun mutta se on selvityksessä.

Ystävän sairastuminen on saanut itseni kiinnostumaan erittäin paljon hematologiasta ja onkologiasta yleensä. Olen yrittänyt lukea asiasta paljon, jotta olen pysynyt ystävän hoitoasioissa perillä. Odotan erittäin suuresti tietoa primaarikuolinsyystä, koska tieto helpottaa asia käsittelyä omassa mielessä.

Nyt koen pakottavaa tarvetta päästä lääkikseen sisään, ystäväni kunnioitukseksi. 

Hyvää perjantai-iltaa kaikille pääsykokeiden parissa ahertaville!

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.... Ilta jatkuu, taidan kaataa vielä toisen lasin punkkua!

Talvilomailua töistä

Tänään pääsin ensimmäistä kertaa lukemaan useaksi tunniksi kirjastoon, kun on töistä talvilomaa. Yleensä luen illalla lasten mentyä nukkumaan. Oli kyllä niin eri fiilis, kun sai uppoutua asioihin moneksi tunniksi eikä kukaan häirinnyt. Pieni epätoivon pilkahdus tuli taas esiin, kun mietin omaa lukutuntikertymää ja vertaan sitä ei-perheellisiin nuorempiin hakijoihin.... Millä sitä taas tsemppaisi itseään...?

Sain kirjastossa luettua läpi bilsan neloskurssin ja tein jälkeen pari ensimmäistä tehtävää valmennuskurssin simuloidusta kokeesta, jonne en paikalle päässyt. Oli aikamoista hepreaa osittain, mutta aineistoharjoitus oli helppo ja sain sen tehtyä hyvinkin nopeasti. Tänään aion tehdä vielä muutaman tehtävän ja tarkastaa yritelmäni. Kokeessa oli yksi kysymys sp-hybridisaatiosta ja jouduin toteamaan, etten edelleenkään ymmärrä hybridisaatiota "oikeasti". Osaan teorian suurinpiirtein, mutta en ymmärrä sen sisältöä.

Nyt jatkan iltaa simuloidun parissa. 

Älyvuoto?

Melkein kriisiä pukkaa, kun aktiivisesti seuraamani Älyvuoto-sivusto ei toimi. Toiminta loppui alkuviikosta ja en ole löytänyt mistään infoa mikä on tullut. No, pitää opetelle elämään ilman muiden lääkispyrkijöiden jorinoita ja koittaa käyttää se aika itse kirjojen lukemiseen :)

Illat ovat kuluneet biologian neloskurssin aiheissa. Todella mielenkiintoista luettavaa! Aika vähän olen jaksanut lukea ja harjoitella iltaisin lasten nukkumaanmenon jälkeen, toivottavasti ensi viikon talviloma tuo reilusti lisätunteja lukemiseen. Lapset ovat saattaneet mennä unille vasta 21:30 aikaan ja sen päälle on ollut pakko hoitaa tiskit tms. Näiden pakollisten aktiviteettien jälkeen olen sitten opiskellut 1...1.5 tuntia.

Voihan yrjö!

Simuloitu koe jäi haaveeksi vain, sillä lapsista yksi alkoi eilen illalla oksentamaan. Oma olo myös hieman halju. Johtuukohan vain rikkonaisesta yöstä vai tulevasta taudista? Oksennustautia on tosi paljon liikkeellä ja todennäköisesti tauti kiertää koko perheen.

Harmittaa kyllä tosi paljon kun koe jää väliin. Heti tuntuu siltä että koko lääkisprojekti kaatuu, kun yksi ennakkoon aikataulutettu juttu menee pieleen... Mutta onneksi minulla on käytössä Kandiakatemian virtuaalimateriaali, jota täytyy nyt alkaa käymään intensiivisesti läpi. Otin Kandiakatemiasta siis "kandikurssin", jossa alkaa lähiopetus maaliskuun lopulla. Lähiopetus on tosin alkanut muilla kurssimuodoilla jo tammikuun alussa, joten kandikurssilaisten pitää opiskella asiat virtuaalisesti ja sitten liittyä muiden seuraan. 

Simuloituun kokeeseen valmistautumista

Jihaa! Huomenna sunnuntaina on ensimmäinen valmennuskurssin simuloitu koe, johon aion osallistua. Aihealueena:

• biologia: solut, kudokset, ekologia, perinnöllisyys, geenitekniikka
• fysiikka: liike, pyöriminen, materiaalifysiikka
• kemia: aineet, atomit, vesi, stoikiometria, funktionaalisuus

Näistä aihealueista muut olen ehtinyt jo lukemaan kertaalleen, paitsi fysiikan. Kokeeseen voi kuitenkin mennä, vaikka ei kaikki aihealueet ole vielä hallussa. Kokeen kesto on sama kuin pääsykokeen, eli viisi tuntia. Omat odotukset eivät ole kovin suuret, menen kokeeseen lähinnä aistimaan yleisfiilistä. Tottakai teen kokeessa parhaani, mutta en masennu jos koetulos ei hyvä. Seuraava simuloitu on noin kuukauden päästä.

Keskiviikon epäröintiä

Tämä viikko ollut töissä ihmeen mukava; on ollut riittävästi mieluista säpinää. Ja alaisten kanssa käydyt kehityskeskustelut ovat olleet motivoivia, kun olen saanut esimiestoiminnastani hyvää palautetta. Oma tiimi on huippuihana ja vastuualueeni asiat ovat mielenkiintoisia. Mutta silti ajatus siitä että teen vastaavaa homma loppuelämäni, on epämieluisa. Tai lähinnä ajatus jatkuvien tulos- ja säästöpaineiden sekä aikataulujen kanssa painimisesta.

Tietty lääkärin työssä on myös tulospaineita sekä vaatimuksia, mutta haluan uskoa että asiat ovat kuitenkin erilaisia kuin teollisuuden pörssiyhtiössä. Vaatimukset varmasti riippuvat paljon siitä, missä lääkärin työtä harjoittaa. Itselleni on tärkeää, että työssä säilyy ihmisten kunnioitus ja inhimillisyyden arvostaminen. Nämä eivät nykyisessä työssäni toteudu minua tyydyttävällä tasolla.

En voi kieltää, ettenkö olisi viime päivinä miettinyt "opiskeluhankkeeni" järkevyyttä. Olenko täysin hullu, kun haluan hakeutua toiselle alalle ihan mukavasti palkatusta työstä? Ehkäpä alla oleva aforismi antaa tähän ratkaisun.

Lehdestä luettua

Tässä hyvä artikkeli unelmien toteuttamisesta!

Ilmo hoidettu!

No niin! Nyt sain maksettua valmennuskurssin vihdoin ja viimein. Pitkään mietin, että maksaako vai ei. Päädyin Kandiakatemian kandikurssiin, jossa lähipäiviä maaliskuun lopusta alkaen 2-3 kertaa viikossa. Näin jää perheellekin aikaa.

Nyt minulla ei siis mitään syytä enää himmailla lukemisissa, vaan on laitettava suurempaa vaihdetta silmään. Tästä se valmistautuminen sitten alkaa "virallisesti" uuteen elämään! Ja jos ei tänä vuonna onnista pääsykokeissa, niin olen ainakin hakemus valmennuskurssilta eväitä vuoden 2015 kokeisiin.

Kääk, olen siis nyt oikeasti lääkikseen hakija! Hyvä minä!!

Työelämää niin täynnä!

Ai että mä olen niin kypsä nykyiseen duuniin. Minkä teet, kun ei kiinnosta eikä huvita... Työilmapiiri omassa tiimissä tosi hyvä, mutta kokonaisuutena yrityksen ilmapiiri todella ahdistava. Tuntuu että omaa työtä ei arvosteta ja kaikessa pitää viedä asioita siihen suuntaan, jossa säästetään kustannuksia. Vaikka säästöissä ei mitään järkeä, niin niitä tehtävä.

Tämä tietty tuo lisää motivaatiota pärjätä pääsykokeessa, mutta mitä sitten jos en pääse sisään. Tuossa duunipaikassa en halua jatkaa, joten pakko sitten yrittää hakeutua konsernin sisällä toisiin tehtäviin eri toimipisteeseen. 

Eka "lukematon" päivä

Kääk, eilen ei tullut avattua kirjoja lainkaan. Heti tulee huono omatunto... Työviikko on ollut kiireinen ja illalla on ollut veto niin poissa, että eilen oli pakko luovuttaa ja olla lukematta. Väsyneenä ei mieleen jää mitään.

Bilsasta olen ollut innoissani, solujen toiminta ja hyvin mielenkiintoista ja asioiden oppiminen on todella motivoivaa! Soluista en muista lukioajalta muuta kuin mitokondriot :)

Vieläkin on valmennuskurssi maksamatta. Jospa tänään...?

Epäuskoa

Enpä ole saanut vielä valmennuskurssille ilmoittauduttua... Viikonloppuna iski epäusko pääsykokeiden osalta ja mielessä pyöri, että miksi mennä kurssille ja laittaa siihen rahaa kiinni, kun en kuitenkaan sisään pääse. Mutta en ole luovuttanut enkä luovuta!

Kemian luku menossa edelleen ja olen käynyt läpi asioita, jotka ovat jääneet kirjoista epäselväksi. Onneksi on netti ja Youtube, josta löytyy hyvin lisäapuja. Muun muassa sp-hybridisaatio ja sigma- sekä piisidokset eivät auenneet minulle lukion kirjasta, mutta netistä löytyneen videon avulla asian selkisi hienosti.

Biologiaa olen myös aloittanut, mutta kovin pitkälle en ole vielä päässyt. On ollut tosi mielenkiintoista käydä läpi lukion oppimääriä.

Plan B:n osalta tuli hieman lunta tupaan. Lappeenrannan teknillisen yliopiston KTM-ohjelman (työn ohella suoritetava) hakukelpoisuuksia oli muutettu ja se ovi sulkeutui minulta ainakin tämän vuoden osalta. Ohjelmaan lisätty vaatimus on: suomalaisella yliopistotutkinnolla tai ylemmällä amk-tutkinnolla hakevalla tulee olla suoritettuna liiketaloustieteellisiä opintoja vähintään 24 opintopistettä. 

Totta vai tarua?

Jos alkaa lukeminen ja laskeminen väsyttää, niin kannattaa katsoa video Kirvessyrjän terveyskeskuksesta. Jokainen voi sitten päätellä on pätkä totta vai tarua tk-työstä ja lääkärin arjesta. Nauraa saa ainakin!

Huh huh

Miten voi ihminen olla näin jumissa omien ajatusten kanssa? Mietin ja pohdin valmennuskurssille ilmoittautumista edelleen... Ratkaisu pakko tehdä tänään, jotta pääsen keskittymään lukemiseen enkä asioitten vatkaukseen.

Olen myös miettinyt, että miten kestän pettymyksen jos en pääsekään sisään. Miten te muut olette asiaa käsitelleet ja miten jaksaa tsempata itseään taas vuodella eteenpäin seuraaviin pääsykokeisiiin? No, varmasti kun tilanne on käsillä, niin se tsemppi ja motivaatio löytyy jatkaa lukemista.

Muutamat kaverit joille olen opintoajatuksista puhunut, ovat kannustaneet upeasti eteenpäin. Kiitos siitä! Ja on muutama tuttu itsekin lähtenyt koulutusrahaston tuella opiskelemaan uutta tutkintoa.

Keskiviikkoa

Voi blääh, kemian hapetusluku-tehtävät tökkivät. Ei meinaa kaikki asiat avautua vain kirjoja tutkimalla. Valmennuskurssi olisi kyllä hyvä käydä... Törmäsin netissä Kandiakatemian kursseihin ja kiinnostuin heti kandikurssista (1200 €). Lähiopetusta maaliskuun lopusta 2-3 kertaa viikossa ja nettiluennot päälle. Tuohon aikatauluun pystyisin vielä repeämään, kun kaikkina iltoina ei tarvitsisi kurssin puolesta olla kotoa pois. Lähiopetus alkaa tosin jo 16.15 ja minulla on matkaa työpaikaltani Helsinkiin  noin 100 km. Mutta, kyllä mä jaksan rajallisen ajan ja revin sen ekstraenergian jostain!

Tänään hiipi mieleen epävarmuus, että olenko ihan pimeä kun haaveilen uudesta ammatista. Murehdin jopa tulevia eläkerahoja, kun ansaitsemiseen tulee muutamiksi vuosiksi taukoa. Mutta se on fakta, että uutta lehteä ei saa elämään käännettyä jos jää paikalleen makaamaan. Aion olla rohkea ja uskaltaa muuttaa suuntaa.

Valmennuskurssille ja plan B

Varmasti kaikki lääkishakijat miettivät valmennuskurssille osallistumista. Niin minäkin. Rajoitteena ensimmäisenä ansiotyö ja toisena perhe ja kolmantena kurssin hinta.

Kurssimaksun saisin järjestymään jotenkin. Mutta onko kurssin hyöty sitten niin suuri, että laitan perhe-elämän jäähylle noin kuudeksi viikoksi arki-iltojen osalta ja käyn joka päivä valmennuskurssilla? Ainoa minulle sopiva vaihtoehto olisi Eximian iltakurssi. Mutta Eximian kursseista olen lukenut ainoastaan huonoa palautetta. Yritä nyt sitten päättää mitä tehdä. Argh!

Toinen päässä pyörivä kysymys on "plan B". Eli mitä tehdä, jos sisäänpääsy ei onnistu. Olen nyt suunnitellut opintovapaata innolla ja siitä luopuminen tuntuu tosi tylsältä vaihtoehdolta. Mieluiten siis opiskelisin jotain muuta kiinnostavaa, töihin meneminen ei motivoi. Opintoala on täysin haussa, vaihtoehtoja on muutamia:

• bioteknologia Tampereen Yliopistossa (vaikea päästä sisään, kuten lääkikseen)
• KTM-tutkinto Lappeenrannan teknillisessä Yliopistossa
• oman alan tohtoritutkinto, eli väitöstutkimuksen tekeminen

Voi kun joku muu voisi pähkäillä näitä asioita puolestani... 

Pääsykokeisiin lukemisen aloitus, kun ylioppilaskirjoituksista lähes 20 vuotta...

Olen aloittanut luku- ja lasku-urakan kemiasta. Lukiossa kemia ei enää kiinnostanut, vaikka yläasteella se oli lempiaine. Lukiokemian stoikiometrialaskut olivat muistaakseni tylsiä... Ylioppilaskirjoituksissa en vastannut reaalissa lainkaan kemiaan, jos oikein muistan. Eli harjoiteltavaa riittää, sekä asioiden uudelleen opettelua. Jotkut aihealueet tuntuvat siltä, kuin en olisi niitä koskaan edes lukenut :)

Stoikiometria tuntuu nyt mielenkiintoiselta sekä laskut sujuvat jo ihan hyvin. Seuraavaksi keskityn laskuissa happo-emäs-tehtäviin. Uusi laskin oli pakko hankkia, kun DI-opiskeluissa käyttämäni laskin on jo jossain naftaliinissa.

Fysiikkaa luotan muistavani paremmin, koska sitä tuli luettua korkeakoulussa. Biologia on melkoinen musta alue, sitä en ole lukion jälkeen lukenut yhtään. Kemiaa sentään tuli yksi kurssi luettua korkeakoulussa.

Onhan lukemisessa hommaa ihan kiitettävästi, mutta niin on myös motivaatiota! Lapset hieman kyllä ihmettelee, miksi äiti painuu kirjojen taakse heti kun on mahdollisuus. 

Opintovapaa

Opin tänään jotakin uutta opintovapaasta. Aiemmassa julkaisussa ennakoin, että työnantaja ei tulisi olemaan suostuvainen opintovapaan myöntämiseen jos lääkiksen ovet aukeaisi tänä vuonna. Mutta en ollut lainkaan tietoinen siitä, että työntekijällä on oikeus opintovapaaseen. Alla katkelmia laista (http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1979/19790273):

Opintovapaaoikeus

4 § Työntekijällä, jonka päätoiminen palvelussuhde samaan työnantajaan yhdessä tai useammassa jaksossa on kestänyt yhteensä vähintään vuoden, on jäljempänä säädetyin rajoituksin oikeus saada opintovapaata saman työnantajan palveluksessa viiden vuoden aikana yhteensä enintään kaksi vuotta. Samoin työntekijällä on oikeus yhteensä enintään viisi päivää kestävään opintovapaaseen, jos päätoiminen palvelussuhde samaan työnantajaan yhdessä tai useammassa jaksossa on kestänyt vähintään kolme kuukautta. 

8 §  Jos opintovapaan myöntäminen hakemuksessa tarkoitettuna aikana tuottaisi tuntuvaa haittaa työnantajan harjoittamalle toiminnalle, on työnantajalla oikeus siirtää opintovapaan alkamisajankohtaa enintään kuudella kuukaudella tai, milloin on kysymys harvemmin kuin kuuden kuukauden väliajoin toistuvasta koulutuksesta, enintään siihen saakka, kunnes seuraava vastaava koulutustilaisuus järjestetään.

Aivan loistavaa, tämä tieto taas helpottaa hieman omia tulevaisuuden ajatuksia! Kiitos vinkistä Älyvuoto-palstan keskustelijat.

Rahoituksesta ja muista haasteista

Paljon on asioita mietittävänä, kun edes suunnittelee aloittavansa lukemisen pääsykokeisiin. Lukemiseen löytyvä aika on yksi vaikeimmista, kun työt ja perhe vie suuren osan ajasta. Kovin myöhään illalla ei jaksa lukea ja laskea, koska muuten ei sitten töissä jaksa.

Seuraava mietittävä asia on mahdolliselle valmennuskurssille osallistuminen, joka vaatii aikaa ja rahaa.

Jos sitten kävisi niin hienosti, että pääsisi sisään, niin edessä on työkuvioiden pohdinta ja opiskelun aloitus. Itse olen ajatellut, etten puhu töissä pääsykokeesta vielä mitään. Sitten jos pääsisin sisään, niin lähtisin selvittämään nopeasti työnantajan halukkuutta opinto- tai vuorotteluvapaaseen. Toimin töissä esimiehenä aika isolle porukalle, joten minun korvaajan löytäminen ei ihan yksinkertaista. Tämän lisäksi töissä on syksyllä tulossa isoja muutoksia, joihin tarvitaan kaikkien työpanosta. Näiden asioiden valossa hieman pelkään, että vapaa-anomuksiin ei suostuta. Tällöin ainoa vaihtoehto olisi irtisanoutua ja siirtyä opintotuen piiriin.

Opintotuki lainan kanssa on noin 600 €/kk bruttona, Kelan laskurin mukaan.Aikuiskoulutustuki ja vuorottelukorvaus olisivat huomattavasti enemmän. Mutta en anna opintojen rahoituskuvioiden masentaa tai toimia esteenä. Osa-aikaisia töitä olisi tehtävä, jotta asuntolainaa pystyisi maksamaan jotenkin pois. Puolison palkkatulot perusduunari reilusti alemmat kuin minulla nyt töissä käydessä, joten tiukkaa tulisi olemaan.

Kovasti olen myös miettinyt kyvykkyyttäni lääkärinä. Lääkäriopinnoissa kiinnostaa oppia ymmärtämään miten ihmiskeho toimii, miten lääkkeet vaikuttaa, miten hoidetaan eri sairauksia jne. Luonteeltani olen sosiaalinen, empaattinen ja määrätietoinen. Varmasti perusominaisuudet vastaavat soveltuvuutta lääkäriksi, mutta miten pystyn toimimaan esimerkiksi tilanteessa jossa kohtaisin vakavasti sairaan lapsen? Olenko liian empaattinen?

Uusi blogi pystyyn

Blogia on tullut pidettyä joskus vuosia sitten ulkomailla asuessa, sen jälkeen ei vaan ole tuntunut siltä että olisi jotain kerrottavaa. Nyt tilanne on toinen, kerrottavaa ja pohdittavaa löytyy. Toivon, että saan pohtia asioita blogilukijoiden kesken yhdessä!

Olen alkanut miettimään viime vuonna, että mitä teen isona. Haluanko jatkaa nykyisessä ammatissa, asua nykyisellä paikkakunnalla ja viedä elämää eteenpäin "oppikirjojen" mukaan. Vastauksen muotoutumisessa on kestänyt aikansa, mutta tällä hetkellä se on selvä EI.

Minulla on ollut aina erittäin selvät suunnitelmat opintojen suhteen. Luonnontieteet ovat kiinnostaneet ja jo yläasteella päätin että minusta tulee diplomi-insinööri. Päätöstä tuki isäni tekninen ammatti ja oli helppoa opiskella samaa alaa kuin isä. Lukion abikeväänä pohdin myös muita vaihtoehtoja kuin teknillinen korkeakoulu. Tilasin hakupaperit luonnontieteen alojen lisäksi myös ruotsin opiskelua varten sekä ilmoittauduin lääkiksen pääsykokeeseen.

No, opiskelupaikka löytyi teknillisestä korkeakoulusta ja useasta luonnontieteellisestä tiedekunnasta. Menin tietenkin diplomi-insinööriksi opiskelemaan, Lääkiksen pääsykokeisiin valmistauduin huonosti ja kokeessa kävin kääntymässä minimiajan. DI:ksi valmistuin vuonna 2000 ja siitä asti on tullut tehty töitä sillä alalla, ulkomaan komennusta myöten.

Mutta....Lääkis on vaivannut aina siitä lähtien, kun kirjoitin ylioppilaaksi. Joka vuodenvaihde tulee mieleen ajatus, että pitäisiköhän yrittää vielä. Tänä vuonna olen ensimmäistä kertaa tosissani liikkeellä, motivaatio olisi kova muuttaa elämän suuntaa ja päästä toteuttamaan haaveita opintojen osalta. DI-työt ovat myös kiinnostavia ja urakehitys on ollut hyvää. Mutta tällä hetkellä työt eivät motivoi, koska tulevaisuuden urakehitys nykyisessä yrityksessä on kyseenalaista sekä pörssiyhtiön tapa toimia on eettisesti mietityttävä. Toisinsanoen kärsin jonkinasteisesta työuupumuksesta ja sen myötä on tullut rohkeutta miettiä tulevaisuutta oman itsensä kautta.

Tavoitteena olisi siis päästä Tampereelle opiskelemaan lääkäriksi.

Lukusuunnitelma on jäsenneltynä päässä jotenkuten. Aloitin lukemisen kemiasta, joka minulle se vierain osa-alue. Luin lukiossa pitkän kemian, mutta siitä aikaa. Kemian jälkeen vuorossa biologia ja sitten fysiikka. Olen myös harkinnut valmennuskurssille osallistumista. Ainoa sopiva vaihtoehto olisi Eximian kurssi Helsingissä illalla, alkaen 1.4.

Nyt pitää mennä perheen pariin, lapset odottavat ruokaa.