keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Hampaalle? Täh?

Koin eilen ahaa-elämyksen kirjastossa istuessa ja laskiessa. Miksi en sittenkään hakisi hampaalle kandikiintiössä? Ilta sitten menikin hammaslääkärin ammattia tutkien ja opintokokonaisuuksia ihmetellen.

Hampaalle sisäänpääsy kandikiintiössä todellakin mahdollista,  sillä kovin pitkään en halua vain yrittää ja yrittää...

Älyvuodon keskusteoissa oli seuraavia perusteluja kysymykseen 'miksi hampaalle':

+ paremmat työajat (eli pitkälti virka-ajalla mennään)
+ ei päivystyksiä, jos ei itse halua
+ lyhyempi koulutus
+ parempi palkka (viimeistään silloin, jos ei lasketa yöpäivystyksiä mukaan, joita on yleisellä enemmän) privaatin puolella palkat jo "älyttömiä", jos esim protetiikkaa tekee...
+ mukavat erikoistumisvaihtoehdot: protetiikka, leukakirurgia etc.
+ paljon toimenpiteitä - vähemmän arvailua
+ yksityinen sektori voimissaan
+ paljon erilaista ja uutta tekniikkaa

- vähempi erikoistumisvaihtoehtoja
- osa yleilääkäreistä ei arvosta hammaslääkäreitä vuoden lyhyemmän koulutuksen takia?!?!
- Vielä luullaan, että hammaslääkäri hoitaa vain hampaita (asiahan ei näin ole vaa, kohteena on koko potilas ja erityisesti suun ja kasvojen alue)

7 kommenttia:

  1. "osa yleislääkäreistä ei arvosta..."

    Itse arvostan hammaslääkäreitä erittäin paljon. Noh - arvostan putkimiehiäkin täysin samasta syystä: itseäni ala ei kiinnosta, mutta toisille se on intohimo. Arvostan, sillä jonkunhan ne hommat pitää hoitaa! :) Enkä lainkaan aliarvioi mitään vuotta vähempää koulutusta. Erikoistuva hammaslääkäri opiskelee paljon kauemmin kuin stereotyyppinen tk-lekuri.
    Jos ala sinua aidosti kiinnostaa, niin hae hampaalle. Itse en pystyisi. Jäisin varmaan mieluummin luonnontieteilijäksi.

    VastaaPoista
  2. Kiitti kommentista! Miksi et pystyisi olemaan hammaslääkäri? Perustele kiitos :)

    VastaaPoista
  3. Voisin tästä aika suoralta kädeltä kumota oikeastaan kaikki noi sun listaamat "miinukset"! Jos vertaa normilääkäriin, niin joo, sitten erikoistumisaloja on vähemmän. Mutta kyllähän hammaslääkäreilläkin on tosi laaja valikoima suuntautumisvaihtoehtoja. Ehkä sitä ei tuu sitten niin ajatelleeksi, kun käy itse vaan aina normi tarkastuksissa ym? Mitä tuohon arvostamiseen tulee, niin minä ainakin nostan hattua kaikille hammaslääkisläisille. Normipuolella ekat kaksi vuotta opiskelua on lähes naurettavan helppoa verrattuna hampaisiin. Heillä menee rinnalla kokoajan omia kursseja, siis sen lisäksi että käyvät normipuolen kanssa samat kurssit preklinikassa. Ja viimeinen kohta liittyy aika läheisesti tuohon ekaan, eli kyllä hammaslääkäreillä on työsarkaa melkoisen paljon leegojen lisäksi!

    Jos tunnet että hammaslääkis on sulle varteenotettava vaihtoehto - go for it! Mutta jos se on sellainen "sinne on helpompi ehkä päästä, ja kai siellä on ihan kivaa"- vaihtoehto, kannattaa miettiä että onko valmis opiskelemaan 5,5 vuotta sen takia. Mut tsemppiä, tee niinku susta itestä tuntuu parhaalta! :-)

    VastaaPoista
  4. Kiitti Medisiinari! Hammaslääkis on erittäin varteenotettava vaihtoehto. En ole asiaa aiemmin tajunnut ajatella oikeastaan lainkaan. Mutta päätös vaatii vielä pohdintaa ja asioiden selvittelyä.

    VastaaPoista
  5. Heippa, täällä on yksi jonka perheessä on hammaslääkäri omalla klinikalla varustettuna. Töitä on enemmän kuin ehtii tehdä. Hyvin menee niin taloudellisesti kuin muutenkin. Erikoistumisalojahan on vaikka kuinka paljon muitakin, kirurgiaa, kasvojen luut, oikomahoitoa, implantit, suun sairaudet yms. Muutenkin hammaslääkärit ovat tavallaan jo erikoistuneita johonkin ihan perusopinnoissaan. Mutta jos päätät hampaille hakea, niin varmasti hyvä päätös. Työtä löytyy taatusti tulevaisuudessa ja jos omasta praktiikasta innostuu niin markkinoille mahtuu varmasti!! Harmi kun ei itseä kiinnosta kun olisi valmis setti odottelemassa jo kesätöistä lähtien, elukalle kun olen hakeutumassa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tämä oli oikein tervetullut kommentti :)

      Poista
  6. Hammas on hyvä (parempi?) valinta, operatiivinen ja tällä hetkellä nopeasti kehittyvä ala. Sovit hampaalle, jos tieteellisen osaamisen lisäksi, tykkäät tehdä käsilläsi, omaat himpun esteetikon vikaa, etkä pelkää ratkaisujen tekoa. Työ on itsenäistä, melko nopeatempoista ja vaihtelevaa, ja suurin osa työajasta kuuluu potilaan, ei tietokoneen kanssa.

    Perhe, kliininen työ ja aktiivinen tutkijanura on hammaslääketieteen puolella ajallisesti ja taloudellisesti huomattavasti helpompi yhdistää jo heti työuran alkumetreillä. Suurin osa lääkäreistä erikoistuu, ja yliopistosairaalavirasta on turha ainakaan pk-seudella haaveilla ilman väitöskirjaa ja alan erikoistutkintoa. Erikoistuvien kahden-kolmen tonnin peruspalkat eivät päätä huimaa kun sen suhteuttaa työmäärään, normityöviikon tunnit voit unohtaa ja useimmilla aloilla saat bonarina myös päivystää paljon. Kuuden vuoden erikoistumisopintojenaikana joutuu yleensä vaihtamaan paikkakuntaa useampaan kertaan.

    Hampaalla vain parikymmentä prosenttia erikoistuu ja monien erikoisalojen töitä pääsee tekemään syventävien kurssien ja ja työssä oppimisen kautta. Taloudellisesti juuri valmistuneella hammaslääkärillä menee paremmin, työaika on säännöllinen, eikä ylitöitä tai päivystyshommia tarvitse tehdä jos ei ihan väkisin halua.

    Suurimpia miinuksia hampaalla on suuri allergisoitumisriski ja epäergonomiset työasennot. Onneksi molempiin kiinnitetään huomioita jo koulutuksen aikana, mutta valmiiksi superallergisen tai astmaatikon kannattaa miettiä valintansa tarkkaan.

    VastaaPoista