torstai 30. tammikuuta 2014

Työelämää niin täynnä!

Ai että mä olen niin kypsä nykyiseen duuniin. Minkä teet, kun ei kiinnosta eikä huvita... Työilmapiiri omassa tiimissä tosi hyvä, mutta kokonaisuutena yrityksen ilmapiiri todella ahdistava. Tuntuu että omaa työtä ei arvosteta ja kaikessa pitää viedä asioita siihen suuntaan, jossa säästetään kustannuksia. Vaikka säästöissä ei mitään järkeä, niin niitä tehtävä.

Tämä tietty tuo lisää motivaatiota pärjätä pääsykokeessa, mutta mitä sitten jos en pääse sisään. Tuossa duunipaikassa en halua jatkaa, joten pakko sitten yrittää hakeutua konsernin sisällä toisiin tehtäviin eri toimipisteeseen. 

keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Eka "lukematon" päivä

Kääk, eilen ei tullut avattua kirjoja lainkaan. Heti tulee huono omatunto... Työviikko on ollut kiireinen ja illalla on ollut veto niin poissa, että eilen oli pakko luovuttaa ja olla lukematta. Väsyneenä ei mieleen jää mitään.

Bilsasta olen ollut innoissani, solujen toiminta ja hyvin mielenkiintoista ja asioiden oppiminen on todella motivoivaa! Soluista en muista lukioajalta muuta kuin mitokondriot :)

Vieläkin on valmennuskurssi maksamatta. Jospa tänään...?

maanantai 27. tammikuuta 2014

Epäuskoa

Enpä ole saanut vielä valmennuskurssille ilmoittauduttua... Viikonloppuna iski epäusko pääsykokeiden osalta ja mielessä pyöri, että miksi mennä kurssille ja laittaa siihen rahaa kiinni, kun en kuitenkaan sisään pääse. Mutta en ole luovuttanut enkä luovuta!

Kemian luku menossa edelleen ja olen käynyt läpi asioita, jotka ovat jääneet kirjoista epäselväksi. Onneksi on netti ja Youtube, josta löytyy hyvin lisäapuja. Muun muassa sp-hybridisaatio ja sigma- sekä piisidokset eivät auenneet minulle lukion kirjasta, mutta netistä löytyneen videon avulla asian selkisi hienosti.

Biologiaa olen myös aloittanut, mutta kovin pitkälle en ole vielä päässyt. On ollut tosi mielenkiintoista käydä läpi lukion oppimääriä.

Plan B:n osalta tuli hieman lunta tupaan. Lappeenrannan teknillisen yliopiston KTM-ohjelman (työn ohella suoritetava) hakukelpoisuuksia oli muutettu ja se ovi sulkeutui minulta ainakin tämän vuoden osalta. Ohjelmaan lisätty vaatimus on: suomalaisella yliopistotutkinnolla tai ylemmällä amk-tutkinnolla hakevalla tulee olla suoritettuna liiketaloustieteellisiä opintoja vähintään 24 opintopistettä. 

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Totta vai tarua?

Jos alkaa lukeminen ja laskeminen väsyttää, niin kannattaa katsoa video Kirvessyrjän terveyskeskuksesta. Jokainen voi sitten päätellä on pätkä totta vai tarua tk-työstä ja lääkärin arjesta. Nauraa saa ainakin!

perjantai 24. tammikuuta 2014

Huh huh

Miten voi ihminen olla näin jumissa omien ajatusten kanssa? Mietin ja pohdin valmennuskurssille ilmoittautumista edelleen... Ratkaisu pakko tehdä tänään, jotta pääsen keskittymään lukemiseen enkä asioitten vatkaukseen.

Olen myös miettinyt, että miten kestän pettymyksen jos en pääsekään sisään. Miten te muut olette asiaa käsitelleet ja miten jaksaa tsempata itseään taas vuodella eteenpäin seuraaviin pääsykokeisiiin? No, varmasti kun tilanne on käsillä, niin se tsemppi ja motivaatio löytyy jatkaa lukemista.

Muutamat kaverit joille olen opintoajatuksista puhunut, ovat kannustaneet upeasti eteenpäin. Kiitos siitä! Ja on muutama tuttu itsekin lähtenyt koulutusrahaston tuella opiskelemaan uutta tutkintoa.


keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Keskiviikkoa

Voi blääh, kemian hapetusluku-tehtävät tökkivät. Ei meinaa kaikki asiat avautua vain kirjoja tutkimalla. Valmennuskurssi olisi kyllä hyvä käydä... Törmäsin netissä Kandiakatemian kursseihin ja kiinnostuin heti kandikurssista (1200 €). Lähiopetusta maaliskuun lopusta 2-3 kertaa viikossa ja nettiluennot päälle. Tuohon aikatauluun pystyisin vielä repeämään, kun kaikkina iltoina ei tarvitsisi kurssin puolesta olla kotoa pois. Lähiopetus alkaa tosin jo 16.15 ja minulla on matkaa työpaikaltani Helsinkiin  noin 100 km. Mutta, kyllä mä jaksan rajallisen ajan ja revin sen ekstraenergian jostain!

Tänään hiipi mieleen epävarmuus, että olenko ihan pimeä kun haaveilen uudesta ammatista. Murehdin jopa tulevia eläkerahoja, kun ansaitsemiseen tulee muutamiksi vuosiksi taukoa. Mutta se on fakta, että uutta lehteä ei saa elämään käännettyä jos jää paikalleen makaamaan. Aion olla rohkea ja uskaltaa muuttaa suuntaa.

tiistai 21. tammikuuta 2014

Valmennuskurssille ja plan B

Varmasti kaikki lääkishakijat miettivät valmennuskurssille osallistumista. Niin minäkin. Rajoitteena ensimmäisenä ansiotyö ja toisena perhe ja kolmantena kurssin hinta.

Kurssimaksun saisin järjestymään jotenkin. Mutta onko kurssin hyöty sitten niin suuri, että laitan perhe-elämän jäähylle noin kuudeksi viikoksi arki-iltojen osalta ja käyn joka päivä valmennuskurssilla? Ainoa minulle sopiva vaihtoehto olisi Eximian iltakurssi. Mutta Eximian kursseista olen lukenut ainoastaan huonoa palautetta. Yritä nyt sitten päättää mitä tehdä. Argh!

Toinen päässä pyörivä kysymys on "plan B". Eli mitä tehdä, jos sisäänpääsy ei onnistu. Olen nyt suunnitellut opintovapaata innolla ja siitä luopuminen tuntuu tosi tylsältä vaihtoehdolta. Mieluiten siis opiskelisin jotain muuta kiinnostavaa, töihin meneminen ei motivoi. Opintoala on täysin haussa, vaihtoehtoja on muutamia:

  • bioteknologia Tampereen Yliopistossa (vaikea päästä sisään, kuten lääkikseen)
  • KTM-tutkinto Lappeenrannan teknillisessä Yliopistossa
  • oman alan tohtoritutkinto, eli väitöstutkimuksen tekeminen

Voi kun joku muu voisi pähkäillä näitä asioita puolestani... 

maanantai 20. tammikuuta 2014

Pääsykokeisiin lukemisen aloitus, kun ylioppilaskirjoituksista lähes 20 vuotta...

Olen aloittanut luku- ja lasku-urakan kemiasta. Lukiossa kemia ei enää kiinnostanut, vaikka yläasteella se oli lempiaine. Lukiokemian stoikiometrialaskut olivat muistaakseni tylsiä... Ylioppilaskirjoituksissa en vastannut reaalissa lainkaan kemiaan, jos oikein muistan. Eli harjoiteltavaa riittää, sekä asioiden uudelleen opettelua. Jotkut aihealueet tuntuvat siltä, kuin en olisi niitä koskaan edes lukenut :)

Stoikiometria tuntuu nyt mielenkiintoiselta sekä laskut sujuvat jo ihan hyvin. Seuraavaksi keskityn laskuissa happo-emäs-tehtäviin. Uusi laskin oli pakko hankkia, kun DI-opiskeluissa käyttämäni laskin on jo jossain naftaliinissa.
















Fysiikkaa luotan muistavani paremmin, koska sitä tuli luettua korkeakoulussa. Biologia on melkoinen musta alue, sitä en ole lukion jälkeen lukenut yhtään. Kemiaa sentään tuli yksi kurssi luettua korkeakoulussa.

Onhan lukemisessa hommaa ihan kiitettävästi, mutta niin on myös motivaatiota! Lapset hieman kyllä ihmettelee, miksi äiti painuu kirjojen taakse heti kun on mahdollisuus. 

Opintovapaa

Opin tänään jotakin uutta opintovapaasta. Aiemmassa julkaisussa ennakoin, että työnantaja ei tulisi olemaan suostuvainen opintovapaan myöntämiseen jos lääkiksen ovet aukeaisi tänä vuonna. Mutta en ollut lainkaan tietoinen siitä, että työntekijällä on oikeus opintovapaaseen. Alla katkelmia laista (http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1979/19790273):
Opintovapaaoikeus
4 § Työntekijällä, jonka päätoiminen palvelussuhde samaan työnantajaan yhdessä tai useammassa jaksossa on kestänyt yhteensä vähintään vuoden, on jäljempänä säädetyin rajoituksin oikeus saada opintovapaata saman työnantajan palveluksessa viiden vuoden aikana yhteensä enintään kaksi vuotta. Samoin työntekijällä on oikeus yhteensä enintään viisi päivää kestävään opintovapaaseen, jos päätoiminen palvelussuhde samaan työnantajaan yhdessä tai useammassa jaksossa on kestänyt vähintään kolme kuukautta. 
8 §  Jos opintovapaan myöntäminen hakemuksessa tarkoitettuna aikana tuottaisi tuntuvaa haittaa työnantajan harjoittamalle toiminnalle, on työnantajalla oikeus siirtää opintovapaan alkamisajankohtaa enintään kuudella kuukaudella tai, milloin on kysymys harvemmin kuin kuuden kuukauden väliajoin toistuvasta koulutuksesta, enintään siihen saakka, kunnes seuraava vastaava koulutustilaisuus järjestetään.
Aivan loistavaa, tämä tieto taas helpottaa hieman omia tulevaisuuden ajatuksia! Kiitos vinkistä Älyvuoto-palstan keskustelijat.

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Rahoituksesta ja muista haasteista

Paljon on asioita mietittävänä, kun edes suunnittelee aloittavansa lukemisen pääsykokeisiin. Lukemiseen löytyvä aika on yksi vaikeimmista, kun työt ja perhe vie suuren osan ajasta. Kovin myöhään illalla ei jaksa lukea ja laskea, koska muuten ei sitten töissä jaksa.

Seuraava mietittävä asia on mahdolliselle valmennuskurssille osallistuminen, joka vaatii aikaa ja rahaa.

Jos sitten kävisi niin hienosti, että pääsisi sisään, niin edessä on työkuvioiden pohdinta ja opiskelun aloitus. Itse olen ajatellut, etten puhu töissä pääsykokeesta vielä mitään. Sitten jos pääsisin sisään, niin lähtisin selvittämään nopeasti työnantajan halukkuutta opinto- tai vuorotteluvapaaseen. Toimin töissä esimiehenä aika isolle porukalle, joten minun korvaajan löytäminen ei ihan yksinkertaista. Tämän lisäksi töissä on syksyllä tulossa isoja muutoksia, joihin tarvitaan kaikkien työpanosta. Näiden asioiden valossa hieman pelkään, että vapaa-anomuksiin ei suostuta. Tällöin ainoa vaihtoehto olisi irtisanoutua ja siirtyä opintotuen piiriin.

Opintotuki lainan kanssa on noin 600 €/kk bruttona, Kelan laskurin mukaan.Aikuiskoulutustuki ja vuorottelukorvaus olisivat huomattavasti enemmän. Mutta en anna opintojen rahoituskuvioiden masentaa tai toimia esteenä. Osa-aikaisia töitä olisi tehtävä, jotta asuntolainaa pystyisi maksamaan jotenkin pois. Puolison palkkatulot perusduunari reilusti alemmat kuin minulla nyt töissä käydessä, joten tiukkaa tulisi olemaan.

Kovasti olen myös miettinyt kyvykkyyttäni lääkärinä. Lääkäriopinnoissa kiinnostaa oppia ymmärtämään miten ihmiskeho toimii, miten lääkkeet vaikuttaa, miten hoidetaan eri sairauksia jne. Luonteeltani olen sosiaalinen, empaattinen ja määrätietoinen. Varmasti perusominaisuudet vastaavat soveltuvuutta lääkäriksi, mutta miten pystyn toimimaan esimerkiksi tilanteessa jossa kohtaisin vakavasti sairaan lapsen? Olenko liian empaattinen?

Uusi blogi pystyyn

Blogia on tullut pidettyä joskus vuosia sitten ulkomailla asuessa, sen jälkeen ei vaan ole tuntunut siltä että olisi jotain kerrottavaa. Nyt tilanne on toinen, kerrottavaa ja pohdittavaa löytyy. Toivon, että saan pohtia asioita blogilukijoiden kesken yhdessä!

Olen alkanut miettimään viime vuonna, että mitä teen isona. Haluanko jatkaa nykyisessä ammatissa, asua nykyisellä paikkakunnalla ja viedä elämää eteenpäin "oppikirjojen" mukaan. Vastauksen muotoutumisessa on kestänyt aikansa, mutta tällä hetkellä se on selvä EI.

Minulla on ollut aina erittäin selvät suunnitelmat opintojen suhteen. Luonnontieteet ovat kiinnostaneet ja jo yläasteella päätin että minusta tulee diplomi-insinööri. Päätöstä tuki isäni tekninen ammatti ja oli helppoa opiskella samaa alaa kuin isä. Lukion abikeväänä pohdin myös muita vaihtoehtoja kuin teknillinen korkeakoulu. Tilasin hakupaperit luonnontieteen alojen lisäksi myös ruotsin opiskelua varten sekä ilmoittauduin lääkiksen pääsykokeeseen.

No, opiskelupaikka löytyi teknillisestä korkeakoulusta ja useasta luonnontieteellisestä tiedekunnasta. Menin tietenkin diplomi-insinööriksi opiskelemaan, Lääkiksen pääsykokeisiin valmistauduin huonosti ja kokeessa kävin kääntymässä minimiajan. DI:ksi valmistuin vuonna 2000 ja siitä asti on tullut tehty töitä sillä alalla, ulkomaan komennusta myöten.

Mutta....Lääkis on vaivannut aina siitä lähtien, kun kirjoitin ylioppilaaksi. Joka vuodenvaihde tulee mieleen ajatus, että pitäisiköhän yrittää vielä. Tänä vuonna olen ensimmäistä kertaa tosissani liikkeellä, motivaatio olisi kova muuttaa elämän suuntaa ja päästä toteuttamaan haaveita opintojen osalta. DI-työt ovat myös kiinnostavia ja urakehitys on ollut hyvää. Mutta tällä hetkellä työt eivät motivoi, koska tulevaisuuden urakehitys nykyisessä yrityksessä on kyseenalaista sekä pörssiyhtiön tapa toimia on eettisesti mietityttävä. Toisinsanoen kärsin jonkinasteisesta työuupumuksesta ja sen myötä on tullut rohkeutta miettiä tulevaisuutta oman itsensä kautta.

Tavoitteena olisi siis päästä Tampereelle opiskelemaan lääkäriksi.






Lukusuunnitelma on jäsenneltynä päässä jotenkuten. Aloitin lukemisen kemiasta, joka minulle se vierain osa-alue. Luin lukiossa pitkän kemian, mutta siitä aikaa. Kemian jälkeen vuorossa biologia ja sitten fysiikka. Olen myös harkinnut valmennuskurssille osallistumista. Ainoa sopiva vaihtoehto olisi Eximian kurssi Helsingissä illalla, alkaen 1.4.

Nyt pitää mennä perheen pariin, lapset odottavat ruokaa.