Paljon on asioita mietittävänä, kun edes suunnittelee aloittavansa lukemisen pääsykokeisiin. Lukemiseen löytyvä aika on yksi vaikeimmista, kun työt ja perhe vie suuren osan ajasta. Kovin myöhään illalla ei jaksa lukea ja laskea, koska muuten ei sitten töissä jaksa.
Seuraava mietittävä asia on mahdolliselle valmennuskurssille osallistuminen, joka vaatii aikaa ja rahaa.
Jos sitten kävisi niin hienosti, että pääsisi sisään, niin edessä on työkuvioiden pohdinta ja opiskelun aloitus. Itse olen ajatellut, etten puhu töissä pääsykokeesta vielä mitään. Sitten jos pääsisin sisään, niin lähtisin selvittämään nopeasti työnantajan halukkuutta opinto- tai vuorotteluvapaaseen. Toimin töissä esimiehenä aika isolle porukalle, joten minun korvaajan löytäminen ei ihan yksinkertaista. Tämän lisäksi töissä on syksyllä tulossa isoja muutoksia, joihin tarvitaan kaikkien työpanosta. Näiden asioiden valossa hieman pelkään, että vapaa-anomuksiin ei suostuta. Tällöin ainoa vaihtoehto olisi irtisanoutua ja siirtyä opintotuen piiriin.
Opintotuki lainan kanssa on noin 600 €/kk bruttona, Kelan laskurin mukaan.Aikuiskoulutustuki ja vuorottelukorvaus olisivat huomattavasti enemmän. Mutta en anna opintojen rahoituskuvioiden masentaa tai toimia esteenä. Osa-aikaisia töitä olisi tehtävä, jotta asuntolainaa pystyisi maksamaan jotenkin pois. Puolison palkkatulot perusduunari reilusti alemmat kuin minulla nyt töissä käydessä, joten tiukkaa tulisi olemaan.
Kovasti olen myös miettinyt kyvykkyyttäni lääkärinä. Lääkäriopinnoissa kiinnostaa oppia ymmärtämään miten ihmiskeho toimii, miten lääkkeet vaikuttaa, miten hoidetaan eri sairauksia jne. Luonteeltani olen sosiaalinen, empaattinen ja määrätietoinen. Varmasti perusominaisuudet vastaavat soveltuvuutta lääkäriksi, mutta miten pystyn toimimaan esimerkiksi tilanteessa jossa kohtaisin vakavasti sairaan lapsen? Olenko liian empaattinen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti