Asioiden edellä

Vaikka ei ole mitään syytä tässä vaiheessa pohtia käytännön järjestelyjä opiskelujen suhteen, niin väkisinkin ajatukset siirtyy siihen suuntaan. Omalla kohdalla sisäänpääsy Ouluun tarkoittaa isoa muutosta niin minun kuin lastenkin elämään. Ekat kaksi vuotta menisi melko pienellä päänsäryllä järjestelyjen suhteen, koska pystyisin hakemaan aikuiskoulutustukea ja viettämään paljon aikaa kotipaikkakunnalla "normaalissa" arjessa. Mutta mitä sitten, kun preklinikka suoritettu? Koulutustuki loppuu ja opintotuen saaminen toiseen korkea-asteen tutkintoon on todennäköisesti poissuljettu. Ja klinikkavaihe vaatii läsnäoloa opiskelupaikkakunnalla. Lääkärin sijaisuuksia ei voi vielä kolmannella vuodella tehdä, joten osa-aikaisia töitä löydettävä jostain muualta. Mutta mitä perhe sitten? Asuntolaina?

HUH HUH.

Onneksi motivaatio lääkisopintojen pariin pääsemisestä kova, kuten myös halu elämänmuutokseen. Helpolla ei asiat muutu, mutta ehkä muutos tuntuu sitten sitäkin paremmalta. Ja asioilla on tapana järjestyä!

Mutta ensin tietty pitää päästä sisään Ouluun, joten palataan näihin päänräjäyttäviin pohdintoihin 2.7. jälkeen jos on tarpeen.

Elämää kokeen jälkeen

Kokeen jälkeiset päivät menneet kovassa flunssassa, onneksi koepäivänä flunssa ei ollut vielä pahimmillaan. Edelleenkään en ole uskaltanut katsoa vastausanalyysejä; en halua pilata kokeen jälkeistä hyvää fiilistä. Eli minulla ei ole minkäänlaista raakapistearviota omasta suorituksestani enkä sellaista aio edes tehdä - ainakaan vielä vähään aikaan. Oulun kandikiintiöön on ollut hakijoita yhteensä hurjat 141 henkeä ja näistä kandikiintiössä valitaan sisään kymmenen henkeä. Osa kandikiintiöön hakeneista tullaan tietenkin valitsemaan jo yhteispiste- tai koekiintiössä, eli taistoa ei tarvitse käydä ihan niin isoa porukkamäärää vastaan. 

Paluu normaaliin elämään on vielä hieman kangerrellut. On aika vaikeaa päästää kirjoista irti, kun niitä tuli kuitenkin luettua viitisen kuukautta intensiivisesti. Eilen vaihdoin fykebi-kirjat romaaniin, joka kertoo Pohjois-Korean vankileiriltä paenneesta miehestä. Luen normaalisti tosi paljon kirjoja ja oli aika ihana tunne kun pääsi mukavan romaanin luvun pariin taas :)

Ohi on, mitäs nyt?

Kotona taas, Oulun keikka meni muuten ihan mukavasti mutta sain juuri koeaamuksi järkyttävän flunssan. Asiaa ei tietty auttanut yhtään se, että  nukuin koetta edeltävän yön tosi huonosti. Omenahotelli oli oikein hyvä, mutta ei vaan väsyttänyt. Kaikki asiat pyöri päässä ja mietin jopa kirjojen avaamista yöllä, mutta onneksi uni sitten tuli jossain vaiheessa. Aamulla oli herätys klo 6.30 ja yliopistolla olin ennen kahdeksaa, eli ehdin juomaan kahvit ja ihmettelemään menoa hetken aikaa. Porukkaa oli paljon liikkellä, koska yliopistolla oli samana päivänä lääkiksen kokeiden lisäksi myös DIA-kokeet. Saliin pääsin klo 8.40 ja sain ihan hyvän paikan edestä. Koe starttasi 9.05 ja ihmetys oli suuri kun en löytänyt paperikasasta aineistoa. WTF? Vähän jo alkoi naurattamaan, kun papereita selatessa tajusin mikä tulee olemaan tänä vuonna jumpan juoni (=pikalaskemista). Koe oli todella erilainen kuin viime vuonna: ei aineistoa ja useampi perustehtävä.

Ensimmäiset henkilöt poistuivat koesalista klo 10, lukumäärä oli noin viisi henkeä. Tosi moni oli kokeen aivan loppuun. Itse aloitin helpoilta näyttävistä fyssan tehtävistä, sitten bilsaa ja kemiaa yritin myös saada tehtyä. Monivalinnat jätin viimeiseksi, pisteitys oli taas tuttu eli vääristä vastauksista tuli miinusta. Aika loppui kesken kaikesta huolimatta; monivalinnat meni lotoksia ja muutamia tehtäviä en ehtinyt edes aloittamaan. Pääsääntöisesti tekemättömät oli kemiaa. Kokeen jälkeen fiilis oli hyvä ja on edelleen ihan hyvä. Vastausanalyysia en aio katsoa vähään aikaan, mutta se on varma että tämän vuoden pisterajat tulee olemaan tosi kovat. En usko että oma suoritukseni riittää sisään, mutta sen näkee sitten heinäkuussa. En lähde arvailemaan, ainakaan vielä.

Nyt on vähän hassu fiilis, kun ei tarvitse kaivaa kirjoja esiin. Kai tähän pian tottuu :) Miten teillä muilla meni, jotka olitte tänään kokeessa? Entä miltä on koe näyttänyt teistä, jotka olette jo sisällä?

Viime hetken juttuja

No nyt on hankittu rannekello, jotta ei tarvi jännittää näenkö koesalin kellon. Ihan nätti kello vuoden takuulla, hintaa huimat 24 €.

Tänään vielä pakko yrittää laskea muutama lasku, olen niin vähän päässyt (lue: jaksanut) laskemaan. Huomenna junassa on sitten monta tuntia aikaa tehokkaaseen viime hetken kertailuun. 

Vähän alkaa jo jännittämään, mutta toisaalta harmittaa kun koe jo nyt ja valmistautumisen osalta en voi tosiaankaan olla tyytyväinen. Tiistaina sitten yritän löytää oikean tien Oulun keskustasta Yliopiston kampukselle, paikallisbussin kyydissä. Salina minulla L1.

Nyt lapset unille, reissukamojen pakkaus ja kalkulaattori esiin!

Miksi minusta tulee lääkäri-haaste

Miksi minusta (toivottavasti!) tulee lääkäri?

Suomalaisten lääkisopiskelijoiden/lääkikseen hakijoiden todelliset motiivit uhkaavat paljastua! Tohtori Krabola heitti haasteen, ja minäpä aion nyt vastata siihen! Kysymys tulikin jo otsikossa esiin, eli miksi (ihmeessä) haluan isona olla lääkäri? Alla ovat vaihtoehdot (1-10), joista valitsen omaan päähän sopivalta kuulostavat ja perustelen ne. (hyvä aloitusteksti kopioitu täältä)

Miksi minusta tuli/tulee lääkäri?

1) Haluan vilpittömästi auttaa sairaita.

2) Koska olen Jumalasta seuraavana.

3) Tämä on kutsumusammatti.

4) Tässä ammatissa saa rahaa ja naisia/miehiä.

5) En keksinyt muutakaan.

6) Haluan antaa panokseni lääketieteen hyväksi ja ehkä edistää tulevaisuudessa tiedettä löytämään 
parannuskeinoja sairauksiin.

7) Äiti käski.

8) Aivoni tarvitsevat haasteita. Minusta ei olisi tehtaaseen liukuhihnatöihin.

9) Haluan Nobel-palkinnon. 

10) Ammatti siinä kuin muutkin.

Ja omat vastaukseni lyhyin perusteluin:

1) Haluan vilpittömästi auttaa sairaita

Kyllä, tämä on erittäin selvä asia. Todella vaikeaa perustella syvemmin miksi, mutta olen ollut 
aina avulias ja empaattinen. Haluan myös olla Se Hyvä Lääkäri, joka kuuntelee ja keskustelee 
potilaan kanssa sekä pyrkii tarjoamaan kaiken mahdollinen avun. Nykyisessä insinöörityössä
ei pääse kokemaan niitä työn merkityksellisyyden hetkiä samalla lailla, kuin kuvittelen lääkärinä pääsevan. 

6) Haluan antaa panokseni lääketieteen hyväksi ja ehkä edistää tulevaisuudessa tiedettä löytämään 
parannuskeinoja sairauksiin.

Ilman muuta! Lääketiede ja ihminen kokonaisuudessaan on äärimmäisen kiehtova asia ja voisin
ajatella itseni tekemässä tutkijalääkärin tehtäviä. 

8) Aivoni tarvitsevat haasteita. Minusta ei olisi tehtaaseen liukuhihnatöihin.

Jep, päivän selvä asia. 

10) Ammatti siinä kuin muutkin.

Näinhän se on. Lääkärin ammatti on yhtä kaukana glooriasta kuin insinöörin ammatti. Tai opettajan. 

Aikataulut uusiksi

Minun piti jo sunnuntaina lentää Ouluun, mutta jouduin siirtämään lähdön maanantaille ja junakyytiin. Töissä tosiaan niin järjetön härdelli. Junassa on sitten hyvin aikaa vielä silmäillä asioita läpi :) Viime viikon lukemiset menneet ihan päin seiniä, kuten olen jo moneen otteeseen maininnut. Ärsyttää ja harmittaa!

Jos (ja kun...) ei tänä vuonna sisäänpääsy onnistu, niin ensi vuodeksi niin todella paremmat lomasuunnitelmat lukemista tekemään ja toteutan ne myös.

Tsemppiä kaikille viime päiviin! Oma itseluottamus aika huonossa hapessa nyt, mutta niillä mennään mihin aika aika ja mahdollisuudet riittäneet.

Missä hiton välissä ehtii lukemaan?

Taas työreissulla ja valitus lukemisten vähyydestä jatkuu. Viimeiset viikon olleet duunissa ihan älytöntä härdelliä ja oma energia on tosiaan mennyt työasioihin.

Tarkoitus oli lähteä Ouluun jo suununtaina, mutta saattaa olla että joudun siirtämään menoa vasta maanantaille. Puuh....

Aika loppuu kesken!

Tänään oli simuloidun kokeen palautus ja koe meni hitusen paremmin kuin edellinen. Mutta fakta on valitettavasti se, että minulta loppuu aika kesken riittäävän laskurutiinen hankkimiseen. Bilsa on ihan hyvällä mallilla, mutta laskeminen vie liikaa aikaa ja osa laskuista simuloidussa veti ohi mun oppimäärän.

Nyt alan vääntämään 2012 koetta. Vähän kyllä väsyttäisin, mutta ei auta. Viikko vielä...

Heh heh...

...ihan naurattaa, kun näin sunnuntaisen simuloidun kokeen vastausanalyysin. Ei taida paljoakaan pisteitä tippua, aika kujalla ollaan. Ei hel*etti, miksi edes yritän...

Ei mene kuin elokuvissa

Se siitä lomasta, eli töissä ollaan taas kiireellisten asioiden takia. Ei hyvä, ei ollenkaan. Mutta näillä mennään valitettavasti. Takki on aika tyhjä kaikesta kiireestä ja laskeminen tökkii ja vahvasti. Ei vaan ole aikaa eikä energiaa. Mutta, en luovuta!!

Toinen simuloitu koe tehty

Tänään kävin äitienpäivän kunniaksi raapaisemassa viiden tunnin istunnon simuloidun kokeen parissa. Koko aika meni erittäin vauhdilla, mutta vastasin kaikkiin kysymyksiin jotain. Eli ajankäyttö sinänsä onnistui paljon paremmin, kuin ensimmäisessä simuloidussa. Osa vastauksista jäi tietty ihan räpellykseksi, mutta ehdin kuitenkin lukemaan tehtävät ja hieman miettimään. Kemia oli jälleen se aihealue, mikä meni täysin pieleen. En vaan pääse laskuissa oikella tapaa alkuun, vaatii ehdottomasti tiukkaa laskuharjoittelua! Bilsan kysymykset olivat ihan mukavia, vaikken kaikkea osannutkaan. Ihan hyvä fiilis jäi ja tavoite saavutettiin, eli ajankäyttö paremmin haltuun. Pisteistä en arvaile vielä mitään.

Tulevan viikon lomailen ja lasken. Ajatus on laskea päivällä ja sitten lukea bilsaa illalla kun lapset nukkuu. Valmennuskurssia riittää myös joka illalle, eli aika täyteläinen fykebi-viikko tulossa :) 

Motivaatio palannut

Huh, onneksi motivaatio ja hyvä hakufiilis on palannut. Ihan ihmetyttää, miten voi ajatukset välillä mennä ihan vääriä raiteita muutaman päivän ja sitten taas kirkastuu. Aikaa ei tosiaan ole enää paljoa ja tulevan viikon kesälomapätkä (lue: lukuloma) määrittelee aika lailla sen, kuinka hyvin tulen olemaan valmistautunut kokeeseen. Töissä on ollut ihan älytöntä härdelliä ja mun lomasuunnittelma on ollut uhattuna. Lomani aion kuitenkin pitää, tuskin firma kaatuu sillä aikaa...

Valmennuskurssilla alkaa huomisesta intensiivinen jakso, kun lähes joka päivälle on jotain seuraavan viikon aikana. Viimeinen simuloitu koe on nyt sunnuntaina ja odotan parempaa pistesaalista kuin ekasta kokeesta. Tuntuu tosi epärealistiselta, että kurssi loppumaisillaan ja pääsykoe nurkan takana.

Pääsykoetta edeltävälle illalle olen sopinut muutaman muun hakijan kanssa treffit. Tarkoitus olisi mennä syömään, mutta voi olla ettei ole oikein kellään nälkä :)

Motivaation puute, WHAT?

Jos on töissä ollut motivaatiopulaa, niin nyt se pirulainen on iskenyt vielä pääsykoelukemiseenkin. En tykkää! Onneksi ensi viikko on minulla töistä lomaa ja olen tehnyt luku- ja laskusuunnitelmaa sitä varten. Iltaisin lukeminen ja laskeminen ei ole innostanut ja olen ollut kaiken lisäksi tosi väsynyt töistä. Mutta edelleenkään en luovuta, vaikka laskuharjoituksia on tullut tehtyä todella paljon vähemmin kuin olisi pitänyt. Tänään valmennuskurssilla kuuntelin, että samankaltaista on havaittavissa muillakin. Ja kyseessä on paljon nuoremmat henkilöt jotka ovat keväällä vain lukeneet.

On vaan niin blääh-olo nyt. Ja jollain tapaa on kovin epäselvä olo tulevaisuudesta. Miten voikaan ihmisen mieliala liikkua näin laidasta laitaan? Seuraavassa jotain sekalaista ajatusten turbulenssia: onko minusta lääkäriksi...mitä jos opinnot eivät kiinnostakaan...miten jaksan ensi vuonna hakea kun ovet ei tänä vuonna aukene...kaikki muut osaa niin paljon paremmin eikä mulla ole mitään mahiksia...miten rahoitan perheen elämän jos opiskelen....

Nyt vedeän syvään henkeä ja muistutan itselleni, että haluan lääkikseen ja lääkäriksi. Ehkä viisainta mennä nyt nukkumaan ja jatkaa laskemista huomenna.

Ai niin, oletteko te muut miettineet millaiseksi lääkäriksi haluatte? Asiaa on aika hankala miettiä, kun ei alasta ole varsinaisesti mitään kokemusta. Itse luulisin kiinnostuvani esim. neurologiasta, hematologiasta tai perinnöllisyyslääketieteestä.

Ja nyt sinne unille.