Tämä viikko ollut töissä ihmeen mukava; on ollut riittävästi mieluista säpinää. Ja alaisten kanssa käydyt kehityskeskustelut ovat olleet motivoivia, kun olen saanut esimiestoiminnastani hyvää palautetta. Oma tiimi on huippuihana ja vastuualueeni asiat ovat mielenkiintoisia. Mutta silti ajatus siitä että teen vastaavaa homma loppuelämäni, on epämieluisa. Tai lähinnä ajatus jatkuvien tulos- ja säästöpaineiden sekä aikataulujen kanssa painimisesta.
Tietty lääkärin työssä on myös tulospaineita sekä vaatimuksia, mutta haluan uskoa että asiat ovat kuitenkin erilaisia kuin teollisuuden pörssiyhtiössä. Vaatimukset varmasti riippuvat paljon siitä, missä lääkärin työtä harjoittaa. Itselleni on tärkeää, että työssä säilyy ihmisten kunnioitus ja inhimillisyyden arvostaminen. Nämä eivät nykyisessä työssäni toteudu minua tyydyttävällä tasolla.
En voi kieltää, ettenkö olisi viime päivinä miettinyt "opiskeluhankkeeni" järkevyyttä. Olenko täysin hullu, kun haluan hakeutua toiselle alalle ihan mukavasti palkatusta työstä? Ehkäpä alla oleva aforismi antaa tähän ratkaisun.
Tietty lääkärin työssä on myös tulospaineita sekä vaatimuksia, mutta haluan uskoa että asiat ovat kuitenkin erilaisia kuin teollisuuden pörssiyhtiössä. Vaatimukset varmasti riippuvat paljon siitä, missä lääkärin työtä harjoittaa. Itselleni on tärkeää, että työssä säilyy ihmisten kunnioitus ja inhimillisyyden arvostaminen. Nämä eivät nykyisessä työssäni toteudu minua tyydyttävällä tasolla.
En voi kieltää, ettenkö olisi viime päivinä miettinyt "opiskeluhankkeeni" järkevyyttä. Olenko täysin hullu, kun haluan hakeutua toiselle alalle ihan mukavasti palkatusta työstä? Ehkäpä alla oleva aforismi antaa tähän ratkaisun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti