Työelämää niin täynnä!

Ai että mä olen niin kypsä nykyiseen duuniin. Minkä teet, kun ei kiinnosta eikä huvita... Työilmapiiri omassa tiimissä tosi hyvä, mutta kokonaisuutena yrityksen ilmapiiri todella ahdistava. Tuntuu että omaa työtä ei arvosteta ja kaikessa pitää viedä asioita siihen suuntaan, jossa säästetään kustannuksia. Vaikka säästöissä ei mitään järkeä, niin niitä tehtävä.

Tämä tietty tuo lisää motivaatiota pärjätä pääsykokeessa, mutta mitä sitten jos en pääse sisään. Tuossa duunipaikassa en halua jatkaa, joten pakko sitten yrittää hakeutua konsernin sisällä toisiin tehtäviin eri toimipisteeseen. 

Eka "lukematon" päivä

Kääk, eilen ei tullut avattua kirjoja lainkaan. Heti tulee huono omatunto... Työviikko on ollut kiireinen ja illalla on ollut veto niin poissa, että eilen oli pakko luovuttaa ja olla lukematta. Väsyneenä ei mieleen jää mitään.

Bilsasta olen ollut innoissani, solujen toiminta ja hyvin mielenkiintoista ja asioiden oppiminen on todella motivoivaa! Soluista en muista lukioajalta muuta kuin mitokondriot :)

Vieläkin on valmennuskurssi maksamatta. Jospa tänään...?

Epäuskoa

Enpä ole saanut vielä valmennuskurssille ilmoittauduttua... Viikonloppuna iski epäusko pääsykokeiden osalta ja mielessä pyöri, että miksi mennä kurssille ja laittaa siihen rahaa kiinni, kun en kuitenkaan sisään pääse. Mutta en ole luovuttanut enkä luovuta!

Kemian luku menossa edelleen ja olen käynyt läpi asioita, jotka ovat jääneet kirjoista epäselväksi. Onneksi on netti ja Youtube, josta löytyy hyvin lisäapuja. Muun muassa sp-hybridisaatio ja sigma- sekä piisidokset eivät auenneet minulle lukion kirjasta, mutta netistä löytyneen videon avulla asian selkisi hienosti.

Biologiaa olen myös aloittanut, mutta kovin pitkälle en ole vielä päässyt. On ollut tosi mielenkiintoista käydä läpi lukion oppimääriä.

Plan B:n osalta tuli hieman lunta tupaan. Lappeenrannan teknillisen yliopiston KTM-ohjelman (työn ohella suoritetava) hakukelpoisuuksia oli muutettu ja se ovi sulkeutui minulta ainakin tämän vuoden osalta. Ohjelmaan lisätty vaatimus on: suomalaisella yliopistotutkinnolla tai ylemmällä amk-tutkinnolla hakevalla tulee olla suoritettuna liiketaloustieteellisiä opintoja vähintään 24 opintopistettä. 

Totta vai tarua?

Jos alkaa lukeminen ja laskeminen väsyttää, niin kannattaa katsoa video Kirvessyrjän terveyskeskuksesta. Jokainen voi sitten päätellä on pätkä totta vai tarua tk-työstä ja lääkärin arjesta. Nauraa saa ainakin!

Huh huh

Miten voi ihminen olla näin jumissa omien ajatusten kanssa? Mietin ja pohdin valmennuskurssille ilmoittautumista edelleen... Ratkaisu pakko tehdä tänään, jotta pääsen keskittymään lukemiseen enkä asioitten vatkaukseen.

Olen myös miettinyt, että miten kestän pettymyksen jos en pääsekään sisään. Miten te muut olette asiaa käsitelleet ja miten jaksaa tsempata itseään taas vuodella eteenpäin seuraaviin pääsykokeisiiin? No, varmasti kun tilanne on käsillä, niin se tsemppi ja motivaatio löytyy jatkaa lukemista.

Muutamat kaverit joille olen opintoajatuksista puhunut, ovat kannustaneet upeasti eteenpäin. Kiitos siitä! Ja on muutama tuttu itsekin lähtenyt koulutusrahaston tuella opiskelemaan uutta tutkintoa.

Keskiviikkoa

Voi blääh, kemian hapetusluku-tehtävät tökkivät. Ei meinaa kaikki asiat avautua vain kirjoja tutkimalla. Valmennuskurssi olisi kyllä hyvä käydä... Törmäsin netissä Kandiakatemian kursseihin ja kiinnostuin heti kandikurssista (1200 €). Lähiopetusta maaliskuun lopusta 2-3 kertaa viikossa ja nettiluennot päälle. Tuohon aikatauluun pystyisin vielä repeämään, kun kaikkina iltoina ei tarvitsisi kurssin puolesta olla kotoa pois. Lähiopetus alkaa tosin jo 16.15 ja minulla on matkaa työpaikaltani Helsinkiin  noin 100 km. Mutta, kyllä mä jaksan rajallisen ajan ja revin sen ekstraenergian jostain!

Tänään hiipi mieleen epävarmuus, että olenko ihan pimeä kun haaveilen uudesta ammatista. Murehdin jopa tulevia eläkerahoja, kun ansaitsemiseen tulee muutamiksi vuosiksi taukoa. Mutta se on fakta, että uutta lehteä ei saa elämään käännettyä jos jää paikalleen makaamaan. Aion olla rohkea ja uskaltaa muuttaa suuntaa.

Valmennuskurssille ja plan B

Varmasti kaikki lääkishakijat miettivät valmennuskurssille osallistumista. Niin minäkin. Rajoitteena ensimmäisenä ansiotyö ja toisena perhe ja kolmantena kurssin hinta.

Kurssimaksun saisin järjestymään jotenkin. Mutta onko kurssin hyöty sitten niin suuri, että laitan perhe-elämän jäähylle noin kuudeksi viikoksi arki-iltojen osalta ja käyn joka päivä valmennuskurssilla? Ainoa minulle sopiva vaihtoehto olisi Eximian iltakurssi. Mutta Eximian kursseista olen lukenut ainoastaan huonoa palautetta. Yritä nyt sitten päättää mitä tehdä. Argh!

Toinen päässä pyörivä kysymys on "plan B". Eli mitä tehdä, jos sisäänpääsy ei onnistu. Olen nyt suunnitellut opintovapaata innolla ja siitä luopuminen tuntuu tosi tylsältä vaihtoehdolta. Mieluiten siis opiskelisin jotain muuta kiinnostavaa, töihin meneminen ei motivoi. Opintoala on täysin haussa, vaihtoehtoja on muutamia:

• bioteknologia Tampereen Yliopistossa (vaikea päästä sisään, kuten lääkikseen)
• KTM-tutkinto Lappeenrannan teknillisessä Yliopistossa
• oman alan tohtoritutkinto, eli väitöstutkimuksen tekeminen

Voi kun joku muu voisi pähkäillä näitä asioita puolestani...