YO-kirjoitukset tuli ja meni, kemian pisteistä en tiedä yhtään mitä sieltä tulee. Se on varmaa, että kovin hyvää tulosta ei tule. Kemia on mulle edelleen jotenkin hankalaa, fysiikka on paljon suoraviivaisempaa ajatustavaltaan.
Kirjoituksissa istuskellessa mietin omia fiiliksiä kahdenkymmenen vuoden takaa. Muistan että olin erittäin ärsyyntynyt reaalin kokeessa, koska tuntui etten osaa mitään ja meinasin löydä hanskat tiskiin hetki klo 12 kun kokeesta sai poistua. Kirjoitukset oli silloin abivuonna kovin stressaavat, koska niistä oli pakko päästä läpi ja mielellään saada hyvät arvosanat jotta jatko-opintopaikka avautuisi.
Tällä kertaa arvosanoja korottaessa ei ollut mitään stressiä, koska ei ollut sitä valmistautumistakaan :) Sen huomasi hyvin, että jotain on tarttunut matkaan näiden kahdenkymmenen eletyn vuoden aikana. Käytännönläheinen päättelykyky on ihan toisella tasolla kuin 19-vuotiaana sekä kyky hahmottaa fysikaalisia/kemiallisia ilmiöitä on huomattavasti parempi.
YO-kirjoitukset ovat kokonaisuudessaan kuin "lasten leikkiä" verrattuna lääkiksen pääsykokeeseen, koska lääkiksen kokeessa on aikaa viisi tuntia ja tehtäviä noin 17-18 kpl. Ylioppilaskirjoituksissa aikaa on kuusi tuntia ja fyssassa sekä kemiassa tehtäviä on kahdeksan. Kynä saa sauhuta ihan eri vauhdilla ja aikaa ei todellakaan ole ihmetellä kovin paljoa. Aikaa on noin 15 per tehtävä, jos kaikkiin yrittää vastata jotain. Koetaktiikalla on siis suuri merkitys.
Viime kevään kokeessa minun koetaktiikka mielestäni onnistui hyvin. Tänä keväänä tarvitsee tarkemmin katsoa läpi tehtävistä saatavat pisteet ja tarkentaa taktiikkaa sen mukaan. Jännittävää on nähdä, tuleeko aineistoa vai ei. Muistan viime vuonna nauraneeni ääneen, kun huomasin koepaperista että ei ole aineistoa.
Kirjoituksissa istuskellessa mietin omia fiiliksiä kahdenkymmenen vuoden takaa. Muistan että olin erittäin ärsyyntynyt reaalin kokeessa, koska tuntui etten osaa mitään ja meinasin löydä hanskat tiskiin hetki klo 12 kun kokeesta sai poistua. Kirjoitukset oli silloin abivuonna kovin stressaavat, koska niistä oli pakko päästä läpi ja mielellään saada hyvät arvosanat jotta jatko-opintopaikka avautuisi.
Tällä kertaa arvosanoja korottaessa ei ollut mitään stressiä, koska ei ollut sitä valmistautumistakaan :) Sen huomasi hyvin, että jotain on tarttunut matkaan näiden kahdenkymmenen eletyn vuoden aikana. Käytännönläheinen päättelykyky on ihan toisella tasolla kuin 19-vuotiaana sekä kyky hahmottaa fysikaalisia/kemiallisia ilmiöitä on huomattavasti parempi.
YO-kirjoitukset ovat kokonaisuudessaan kuin "lasten leikkiä" verrattuna lääkiksen pääsykokeeseen, koska lääkiksen kokeessa on aikaa viisi tuntia ja tehtäviä noin 17-18 kpl. Ylioppilaskirjoituksissa aikaa on kuusi tuntia ja fyssassa sekä kemiassa tehtäviä on kahdeksan. Kynä saa sauhuta ihan eri vauhdilla ja aikaa ei todellakaan ole ihmetellä kovin paljoa. Aikaa on noin 15 per tehtävä, jos kaikkiin yrittää vastata jotain. Koetaktiikalla on siis suuri merkitys.
Viime kevään kokeessa minun koetaktiikka mielestäni onnistui hyvin. Tänä keväänä tarvitsee tarkemmin katsoa läpi tehtävistä saatavat pisteet ja tarkentaa taktiikkaa sen mukaan. Jännittävää on nähdä, tuleeko aineistoa vai ei. Muistan viime vuonna nauraneeni ääneen, kun huomasin koepaperista että ei ole aineistoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti