Sekavia ajatuksia, osa N

Heh, pakko raportoida heti täällä blogissa, että valmennuskurssin fyssan tunti oli täysin tuttua juttua. Aiheena oli sähkömagnetismi ja se on ollut fysiikasta aina yksi lempiaiheista :) Fyssan luennon jälkeen aloin miettimään, että olenko ihan viisas kun haluan pois hommista joiden aihealueista oikeasti pidän. Mutta asia on niin, että en ole suinkaan hylkäämässä teknistä alaa ja insinööritieteitä. Vaan haluan oppia lisää mielenkiintoisia asioita. Ja nämä mielenkiintoiset asiat kuuluvat lääketieteeseen. En voi sanoa tehneeni väärää opiskeluvalintaa 19-vuotiaana. Nyt vaan on aika oppia lisää ja toteuttaa vuosia eläneet haaveet. 

Kesäaikaan

Tänään pääsin raahautumaan työpaikalle vasta kello kymmeneksi. Työpäivästä tulee lyhyt, koska auton keula pitää kääntää Helsinkiä kohti klo 15 aikaan - kemian ja fyssat luennot odottaa.

Kesäaikaan siirtyminen ei aamutorkulle sovi ollenkaan, olin aamulla ihan pihalla mikä päivä on. Vedätin heräämistä aivan liian pitkään ja sen seurauksena sitten lapset menivät hoitoon reippaasti myöhässä ja minä töihin hävettävän myöhään. Aamuisin väsyttää muutenkin tosi paljon, kun illat tulee kukuttua fykebin parissa.

Tähän kohtaan sopii erinomaisesti seuraava lainaus Junnun blogista:

"Sokka irti, mä luin päivin öin.  

Plärisin vaan kevään,

duunit laiminlöin."

Tältä todellakin tuntuu nyt. Töissä käydään vain pakosta ja aivokapasiteetti on varattuna lääkishaulle :)

Kahdeksan viikkoa kokeeseen

Ei mitään uutta tämän auringon alla. Valmennuskurssi menee eteenpäin ja sieltä on tullut hyvää selvyyttä itselle siitä, mitä asioita pitää opiskella paremmin. Tänään kurssilla tehtiin monivalintaharjoituksia bilsasta ja osa kysymyksistä meni hyvin ja tiesin heti vastauksen. Mutta osa meni täysin arvailuksi. Ne jutut jota olen kurssin luennolla ollut kuulemassa meni hyvin ja ne joita olin lukenut itse kirjasta, meni huonosti. Kertaamista vaatii hormonit ja ruoansulatus, hermosto ja aistit meni hyvin.

Yliopistohaku sulkeutuu tiistaina, joten kaikki kipin kapin kupongit täyttämään!

Viikolla olin taas työreissussa ja tiistaina pitää taas mennä. Jospa sitten menot rauhoittuisi, huoh.

Tosi-tv:tä

Eilen jäin telkkarin ääreen jumiin joskus puolenyön kieppeillä, kun ei enää kemian laskut luistaneet. Töllöstä tuli 112-sarja, jossa eilen näytettiin paljon ensihoitajien työtä. Yksi tapaus oli sellainen, jossa potilas oli elottomana kotonaan ensihoidon saatuessa ja henkilöä elvytettiin puolisen tuntia vaikka tulosta.

Sarjan katsominen aiheutti minulle selvästi ahdistusta ja elvytyksen näkeminen erityisesti. Olisi mielenkiintoista kuulla miten te jo lääkiksessä opiskelevat suhtauduttu kuolemaan ja vaikeisiin hoitopäätöksiin. Tämä aihealue on ymmärtääkseni hyvin tuttu ja tunteita nostattava monelle. Kuoleman kohtaaminen kun ei ole "tavalliselle pulliaiselle" arkipäivää.

Voiko tulla hyväksi lääkäriksi, jos kuoleman kohtaaminen ahdistaa? 

Huh huh, osa 2

Lauantaina valmennuskurssilla oli biologiaa. Tutor oli äärimmäisen hyvä ja oppi meni perille. Aihealueena oli hermosto ja asiat joita käsiteltiin, eivät löydy kokonaisuudessaan lukion oppikirjoista. Brocan ja Wernicken alueista ei ainakaan Bios-sarjassa ole mitään. Myös neuronien aktiopotentiaali käytiin läpi paljon syvällisemmin, kuin lukion kirjat kertoo. Todella mielenkiintoisia asioita, mutta huomasin että omat tiedot valovuosien päässä verrattuna osaan kurssilaisista. Ihmettelin itsekseni, että mitä kummaa muutama henkilö siellä kurssilla tekee, kun osaavat vastata kaikkiin tutorin kysymyksiin lukiota laajemmin tiedoin. Kuinka he eivät ole vielä päässeet sisään?? Pitääkö tosiaan kaikesta osata kaikki, että on mahdollisuuksia? APUVA.

Omat vahvuuteni kokeessa tulee olemaan aineisto sekä fysiikka. Kemia tulee olemaan selkein heikkous. Bilsa sijoittuu sitten puoliväliin.

Lisää valmennuskurssijuttuja

Tänään oli vain 1.5 tuntia kemiaa ja tahti oli ihan yhtä tiukka kuin eilen. Kurssin tutor on 2. vuoden lääkisopiskelija ja ilmeisen hullaantunut kemiasta. Käytiin läpi termokemiaa, siihen liittyviä helpohkoja harjoituksia. Jotta ei olisi mennyt liian yksinkertaiseksi, käytiin läpi myös kaksi tehtävää viime kevään pääsykokeesta. Tehtävä 10 sekä monivalintatehtävä 6 (Y). Titraustehtävä (se kutonen) meni osittain ihan yli hilseen, kun tutor vaan hihitteli omiaan edessä ja piti tehtävää tosi mielenkiintoisena ja helposti pääteltävänä. Onneksi en ollut ainoa joka hieman raapi päätään luennon jälkeen. Pitää vielä tänään katsoa ainakin se tehtävä 10 vastausanalyysistä läpi, kun siinäkin hypittiin välivaiheita. Ja titrauksen analyysi löytyy ainakin Valmennuskeskuksen sivuilta.

Yllätys yllätys, olen vanhin kurssilla kävijä. Mutta tosi mukavasti porukat siellä juttelee ja pitää vertaisenaan. 

Huh huh!

Ensimmäinen valmennuskurssi-ilta takana. Aika meni todella nopeasti asioita ihmetellessä, meitä oli vain neljä uutta opiskelijaa jo aiemmin aloittaneiden lisäksi. Ilta alkoi kemialla ja voin sanoa olevani hieman kauhuissani siitä tahdista millä asiaa käytiin läpi. Aiheena oli liukoisuuslaskut ja voin myöntää olleeni pihalla kuin lumiukko. Asia ei siis ollut mitenkään uutta, mutta se tahti jolla esimerkkitehtävät käytiin läpi... Fysiikan luennon aiheena oli sähkökenttä ja tahti oli rauhallisempi. Ei tullut samanlaista "apua mä en osaa mitään"-tunnetta. Tietty, aihealue hyvin tuttu.

Eli taisi käydä päinvastoin kuin arvailin, eli kemiassa tulee olemaan ne suurimmat haasteet ja fysiikka menee paremmin. Olen tietty lukenut korkeakoulussa fysiikka useamman kurssin, mutta kemiaa en yhtään. Eli kemiasta lähettiin aika pitkältä tyhjältä pöydältä kun kaikki 20 vuoden takaiset lukio-opinnot täysin unholassa.

Tänään olisi taas kemian tunti, mutta ei muuta. Vähän harmittaa lähteä Helsinkiin 1.5 tunnin takia (asun noin tunnin matkan päässä), mutta aion kyllä mennä.