Missä hiton välissä ehtii lukemaan?

Taas työreissulla ja valitus lukemisten vähyydestä jatkuu. Viimeiset viikon olleet duunissa ihan älytöntä härdelliä ja oma energia on tosiaan mennyt työasioihin.

Tarkoitus oli lähteä Ouluun jo suununtaina, mutta saattaa olla että joudun siirtämään menoa vasta maanantaille. Puuh....

Aika loppuu kesken!

Tänään oli simuloidun kokeen palautus ja koe meni hitusen paremmin kuin edellinen. Mutta fakta on valitettavasti se, että minulta loppuu aika kesken riittäävän laskurutiinen hankkimiseen. Bilsa on ihan hyvällä mallilla, mutta laskeminen vie liikaa aikaa ja osa laskuista simuloidussa veti ohi mun oppimäärän.

Nyt alan vääntämään 2012 koetta. Vähän kyllä väsyttäisin, mutta ei auta. Viikko vielä...

Heh heh...

...ihan naurattaa, kun näin sunnuntaisen simuloidun kokeen vastausanalyysin. Ei taida paljoakaan pisteitä tippua, aika kujalla ollaan. Ei hel*etti, miksi edes yritän...

Ei mene kuin elokuvissa

Se siitä lomasta, eli töissä ollaan taas kiireellisten asioiden takia. Ei hyvä, ei ollenkaan. Mutta näillä mennään valitettavasti. Takki on aika tyhjä kaikesta kiireestä ja laskeminen tökkii ja vahvasti. Ei vaan ole aikaa eikä energiaa. Mutta, en luovuta!!

Toinen simuloitu koe tehty

Tänään kävin äitienpäivän kunniaksi raapaisemassa viiden tunnin istunnon simuloidun kokeen parissa. Koko aika meni erittäin vauhdilla, mutta vastasin kaikkiin kysymyksiin jotain. Eli ajankäyttö sinänsä onnistui paljon paremmin, kuin ensimmäisessä simuloidussa. Osa vastauksista jäi tietty ihan räpellykseksi, mutta ehdin kuitenkin lukemaan tehtävät ja hieman miettimään. Kemia oli jälleen se aihealue, mikä meni täysin pieleen. En vaan pääse laskuissa oikella tapaa alkuun, vaatii ehdottomasti tiukkaa laskuharjoittelua! Bilsan kysymykset olivat ihan mukavia, vaikken kaikkea osannutkaan. Ihan hyvä fiilis jäi ja tavoite saavutettiin, eli ajankäyttö paremmin haltuun. Pisteistä en arvaile vielä mitään.

Tulevan viikon lomailen ja lasken. Ajatus on laskea päivällä ja sitten lukea bilsaa illalla kun lapset nukkuu. Valmennuskurssia riittää myös joka illalle, eli aika täyteläinen fykebi-viikko tulossa :) 

Motivaatio palannut

Huh, onneksi motivaatio ja hyvä hakufiilis on palannut. Ihan ihmetyttää, miten voi ajatukset välillä mennä ihan vääriä raiteita muutaman päivän ja sitten taas kirkastuu. Aikaa ei tosiaan ole enää paljoa ja tulevan viikon kesälomapätkä (lue: lukuloma) määrittelee aika lailla sen, kuinka hyvin tulen olemaan valmistautunut kokeeseen. Töissä on ollut ihan älytöntä härdelliä ja mun lomasuunnittelma on ollut uhattuna. Lomani aion kuitenkin pitää, tuskin firma kaatuu sillä aikaa...

Valmennuskurssilla alkaa huomisesta intensiivinen jakso, kun lähes joka päivälle on jotain seuraavan viikon aikana. Viimeinen simuloitu koe on nyt sunnuntaina ja odotan parempaa pistesaalista kuin ekasta kokeesta. Tuntuu tosi epärealistiselta, että kurssi loppumaisillaan ja pääsykoe nurkan takana.

Pääsykoetta edeltävälle illalle olen sopinut muutaman muun hakijan kanssa treffit. Tarkoitus olisi mennä syömään, mutta voi olla ettei ole oikein kellään nälkä :)

Motivaation puute, WHAT?

Jos on töissä ollut motivaatiopulaa, niin nyt se pirulainen on iskenyt vielä pääsykoelukemiseenkin. En tykkää! Onneksi ensi viikko on minulla töistä lomaa ja olen tehnyt luku- ja laskusuunnitelmaa sitä varten. Iltaisin lukeminen ja laskeminen ei ole innostanut ja olen ollut kaiken lisäksi tosi väsynyt töistä. Mutta edelleenkään en luovuta, vaikka laskuharjoituksia on tullut tehtyä todella paljon vähemmin kuin olisi pitänyt. Tänään valmennuskurssilla kuuntelin, että samankaltaista on havaittavissa muillakin. Ja kyseessä on paljon nuoremmat henkilöt jotka ovat keväällä vain lukeneet.

On vaan niin blääh-olo nyt. Ja jollain tapaa on kovin epäselvä olo tulevaisuudesta. Miten voikaan ihmisen mieliala liikkua näin laidasta laitaan? Seuraavassa jotain sekalaista ajatusten turbulenssia: onko minusta lääkäriksi...mitä jos opinnot eivät kiinnostakaan...miten jaksan ensi vuonna hakea kun ovet ei tänä vuonna aukene...kaikki muut osaa niin paljon paremmin eikä mulla ole mitään mahiksia...miten rahoitan perheen elämän jos opiskelen....

Nyt vedeän syvään henkeä ja muistutan itselleni, että haluan lääkikseen ja lääkäriksi. Ehkä viisainta mennä nyt nukkumaan ja jatkaa laskemista huomenna.

Ai niin, oletteko te muut miettineet millaiseksi lääkäriksi haluatte? Asiaa on aika hankala miettiä, kun ei alasta ole varsinaisesti mitään kokemusta. Itse luulisin kiinnostuvani esim. neurologiasta, hematologiasta tai perinnöllisyyslääketieteestä.

Ja nyt sinne unille.